Olen viime aikona saanut kokea, millaista on elää teini-ikää lähestyvän kitaristinalun kanssa samassa huushollissa. Onneksi pian on muutto edessä, ja seuraavan asunnon valinnassa voi huomioida tämän seikan: teinille pitää löytyä oma nurkkaus kämpän takaosista tai mielummin jopa eri kerroksesta. Olisikohan tehokas äänieristys liikaa vaadittu? Kitaransoitto on kyllä hieno harrastus, sen verran rock-henkeä minustakin löytyy vielä, että postimerkkien keräily ei oikein sovi tyyliin. En siis valita ollenkaan tosissani. Antaa kitaran laulaa vaan, kyllä me jaksamme kuunnella, varsinkin kun soittaja on innostunut treenaamaan vanhoja Aerosmithin, Led Zeppelin ja Guns and Rosesin klassikoita.

Synttärilahjaksi Nico saikin ihan oman kitaran, toivomansa Epiphonen. Sehän oli  kaupoista ja maahantuojalta loppu, mutta lukuisten soittojen jälkeen saimme vihjeen Taxqueñan bussiaseman tuntumassa tiistaisin järjestettävästä käytettyjen soittimien myyntitapahtumasta. Siellä tärppäsi heti ensimmäisellä reissulla ja juuri oikeanlainen hyväkuntoinen kitara irtosi kohtuuhintaan. Emme kuitenkaan malttaneet odottaa varsinaista synttäripäivää vaan luovutimme kitaran saman tien ja sovimme, että muita synttärilahjoja ei sitten osteta. No tietenkään emme voineet ihan kokonaan tätä sopimusta pitää, vaan epäitoivoisina vietimme juhannusaaton Santa Fen ostoskeskuksessa lahjaa etsien. Onneksi oli vapaapäivä, mutta enpä ole juhannusta ennen shopping centerissä viettänyt. Ostarireissun päälle sain vielä ajaa bussilla Bosquesiin noutamaan Nicoa kaveriltaan, jonka luona oli koulupäivän päätteeksi hyvästejä heittämässä. Kaveri lähti seuraavana päivänä lomalle äitinsä kotiseuduille Kreetalle, eivätkä pojat enää tapaa, paitsi jos käykin niin onnellisesti että perhe muuttaa meidän perässä Chileen, jotain sellaista ovat suunnitelleet.

Juhannuspäivänä luovutimme Nicolla aamutuimaan muutaman pikkulahjan, musiikkiaiheisia nekin. Parturissa käynnin jälkeen Nico kiirehtikin toisen kaverin luo mukanaan pikkuisen taskurahaa illan huvituksia varten. Kävivät neljän pojan porukalla leffassa ja jossain pelihallissa. Meilläkin oli seuraa, ja ilta kului mukavasti hyvän (itse laitetun) ruuan, viinin, rommikolan, konjakin ja uno-korttien parissa. Noinkin vähällä pääsimme oikeaan juhannustunnelmaan, eikä edes tarvinnut värjotellä sateessa ja miettiä hukkuneiden määrää.