Harvoin osuu yhdelle viikonlopulle niin paljon toimintaa kuin näinä päivinä. Eikä sitä ihan joka viikonloppu haluakaan kiitää tukka putkella, ei todellakaan. Ehkäpä tämä antaa jotain osviittaa siitä, mitä syksyn vieraat mukanaan tuovat. Eli tuovat ainakin vähän säpinää meidän tavalliseen arkeemme.

Tío Orlando odotti perjantaina Buenos Airesissa kärsimättömänä loman alkua, kun Aerolineas Argentinas puolen päivän jälkeen ilmoitti, että lauantaiaamun lento onkin peruttu ja seuraava lento olisi tarjolla maanantaina. Ymmärrän kyllä, ettei lentomatkailussa mikään ole satavarmaa, mutta edellisenä päivänä vielä kaiken oli vahvistettu olevan ok. Ja toisaalta täällä päässä oli jo hyvissä ajoin varattu sunnuntaille lennot Cancúniin, vuokrattu auto ja varattu myös hotelli. Kun tieto tästä saavutti meidät, alkoi epätoivoinen eri vaihtoehtojen läpikäyminen. Cancúnin lennot saisi vaihdettua tulevalle viikolle korvausta vastaan. Hotellivarauksen vaihtaminen onnistui myös. Auton vuokraa ei oltu maksettu, joten sillä ei niin väliä. Silti loman lyheneminen parilla päivällä ja kaikkien ennakkosuunnitelmien kaatuminen tuntui kohtuuttomalta.

Aerolineas Argentinas ei vastannut puhelimeen. Ei siis auttanut muu kuin lähteä paikan päälle selvittämään, mitä olisi tehtävissä. Orlando itse ei pystynyt työpaikalta käsiän tilannetta selvittämään. Toimistossaan oli muutama muu samassa tilanteessa oleva, joiden paluu Buenos Airesiin oli peruttu. Kuulimme, että heille järjestettiin paikat seuraavalle Aeromexicon lennolle, joten sitä mekin vaadimme. Ja ihan suosiolla siihen suostuivat, saimme parissa minuutissa liput lauantai-iltana lähtevälle lennolle, joka olisi perillä sunnuntaiaamuna. Tämä mahdollisti Cancúnin matkan ilman muutoksia alkuperäisiin varauksiin.

Tämän jälkeen emme voineet kuin huokaista helpotuksesta, hakea Don Asadosta metrin pizzaa ja korkata viinipullon! Nicolle ostettiin juhlan kunniaksi viimeinen Harry Potter, edellisen kun sai luettua viikossa.

Lauantaille oli kertynyt monenlaista asioiden hoitoa. Aloitimme kierroksen pankista, jatkoimme Continentalin toimistoon puuttuneita pisteitä anomaan, sieltä koukkasimme Audotoriolle noutamaan Naisten Kympin osallistumispakettia, ja lopuksi vielä Ciudadelaan ostamaan laseja ja muuta sekalaista pientä tilpehööriä. Tämän jälkeen piti vielä suorittaa normaalit ruokaostokset. Kaiken tämän jälkeen päivä oli jo illan puolella, ja kotonakin piti laittaa paikkoja kuntoon, ja Gustavon pakata laukku rantalomalle. Mutta ei toiminta tähän loppunut.

Sunnuntaina oli herätys kukonlaulun aikaan. Minulla oli tiedossa Avonin sponsoroima naisten syöpäsairauksien vastaisen taistelun tukemiseksi järjestetty kuntoilutapahtuma, pojat lähtivät lentokentälle. Nyt syksyllä ihmeellinen kuntoilukärpänen on purrut työpaikalla, ja innostuinpa minäkin osallistumaan, vaatimattomasti suoraan 10 kilsan juoksuun. Olin ajatellut, että säännöllinen spinning-pyöräily olisi kohottanut kuntoa riittävästi, mutta juokseminen on kuitenkin oma lajinsa. Lähdin Miljan kanssa matkaan kevyesti hölkäten, mutta kadotin hänet 4 km kohdalla ensimmäisellä juomapisteellä. Tämä oli Miljan onni, sillä hän selvästi parempikuntoisena jaksoi juosta paremmin, minun oli pakko välillä kävellä pidempiäkin matkoja sykemittarin piipatessa hullun lailla. Hölkkäsin ehkä puolet matkasta ja pääsin maaliinkin, joten täytyy olla tyytyväinen. Tärkeintä oli osallistuminen ja mukava tunnelma. Ja ehkäpä jatkossa yritän silloin tällöin kohottaa juoksukuntoa vastapäisessä puistossa. Niken 10 km olisi marraskuun puolella, pitäisiköhän jo ilmoittautua?

Kotiin päästyäni oli Orlando päässyt perille, matkansa oli sujunut hyvin, ja laukut oli jo pakattu Cancúnia varten. Ehdin venytellä ja käydä suikussa, jonka jälkeen olikin jo lähdettävä ajamaan Tolucaan. Lentonsa pitäisi olla juuri näihin aikoihin perillä ja me Nicon kanssa mietimme, mitä tässä illan aikana vielä tekisimme. Taidanpa silittää pyykkiä.