Vauhdikas viikonloppumme päättyi vähän surkeasti rengasrikkoon. Kävimme sunnuntaina aamupäivällä valtavassa outlet-ostoskeskuksessa, jossa joskus on mukava kierrellä kauppoja. Mukava sen takia, että mitään ostettavaa sieltä ei koskaan löydä, huimien hintojen ja ei-niin-meidän-mieleen olevien valikoimien vuoksi. En ole koskaan käynyt Jenkeissä outletissa, mutta voisin kuvitella, että siellä saattaa tehdä todellisia löytöjä. Täällä niin ei ole, alennukset muutenkin korkeista hinnosta ovat ihan minimaalisia.

Palattuamme säästäväiseltä ostosmatkalta jätimme auton ulos, sillä tarkoituksemme oli lähteä myöhemmin iltapäivällä stadionille futista katsomaan, oli niin kaunis ja aurinkoinen päivä. Ruokailun jälkeen alkoi kuitenkin ramasta, ja kun vielä heittäydyimme sänkyyn leffaa katsomaan, alkoi maan vetovoima vaikuttaa täydellä teholla vetäen silmäluomiakin alas päin. Kun sitten alkuillasta sain itseni ylös ja alas autoa talliin ajamaan, totesin toisen takapyörän ihan tyhjäksi.

Gustavo heti reippaana miehenä lähti renkaan vaihtoon. Homma sujui hyvin siihen asti, kunnes piti vararengas ottaa esiin. Sehän on autossamme takaseinässä kiinni, eikä sitä irti saatukaan. Mistään ei löytynyt turvaruuviin tarvittavaa erikoisavainta, kolme muuta ruuvia kyllä lähtivät auki. Hetken ihmeteltyään keksi Gustavo soittaa Jeepin tiepalveluun, ja kerrankin löytyi palvelu, joka todella pelasi! Partio oli paikalla alle kymmenessä minuutissa, mutta ei heilläkään tuota tarvittavaa avainta ollut. Sen sijaan ottivat puhjenneen renkaan kyytiin ja ajoivat sen kanssa korjaamolle ja palasivat paikattu rengas mukanaan. Tämä kaikki ihan ilmaiseksi, pienet tipit tuollaisesta palvelusta maksaa ilomielin. Myöhemmin vielä löytyi takakontista se kadonnut avainkin, jos vaikka joskus sattuu vahinko keskellä autostradaa.

Lauantaina pyörimme useamman tunnin kaupungilla, ilmeisesti Harrin kanssa liikkuessa jäi turisti-vaihde päälle. Mukavahan keskustassa oli liikkua, aurinko paistoi ja päivä oli mitä kaunein. Kävimme katsomassa Diego Riveran Muraalimuseon, jossa on hänen seinäämalauksensa Sueño de una tarde dominical en Alameda Central. Tämä valtava maalaus oli alunperin eräässä keskustan hotellissa, joka tuhoutui vuoden 1985 maanjäristyksessä. Meksikon ulkoministeriön pihalla koukkasimme katsomassa erilaisia naamioita kuvaavan valokuvanäyttelyn ja vielä matkalla Zocalolle piipahdimme Palacio de Bellas Artesissa, jossa myöskin on useita upeita seinämaalauksia.

Kävelimme Zocalon kautta Pino Suárezin metrolle ja ihmettelimme katukaupustelijoiden ja krääsän määrää. Myyntiin oli tullut runsaasti erilaisia pipoja, hanskoja ja huiveja kylmän rintaman johdosta, mutta pahimmat pakkaset taitaa tältä erää olla ohi. Vielä paluumatkalla kävimme ostamassa satsin piraattileffoja. Pitkästä aikaa kaupungilla kulkiessa tuli sellainen olo, että oikeastaan tässä rähjäisessä ja kaoottisessa megapolissa on ihan mukava asua. Illalla kotona otimme vielä pitästä aikaa jenga-turnauksen. Jenga-palikkamme on vuosia sitten Buenos Airesin torilta ostettu halpa kopio ja aina sitä pelatessa tulee mieleen ne lukuisat Washingtonin ja Monican kanssa vietetyt hetket. Oi niitä aikoja...