Perjantai-ilta on varmaankin huonoin mahdollinen aika lähteä autolla liikenteeseen. Eipä muukaan auttanut, kun piti hakea Harri lentokentältä. Kone saapui onneksi sen verran myöhään, että liikenne oli kohtalaisen siedettävää, eli eteni ainakin kävelyvauhtia nopeammin. Olin lisäksi saanut kuskiltamme Javierilta vinkkejä, mitä reittiä kannattaa ajaa. Pääsimme siis perille ihan mukavasti, ainoastaan pysäköinti tuotti hieman ongelmia. Letnokentällä on valtavat remontit menossa ja normaali reitti pysäköintihalliin oli suljettu. Päädyimme toiselle parkkialueelle, joka kuuluukin eri firmalle ja jossa ilmaisen pysäköinnin mahdollistava kortti ei kelvannutkaan. Pienten mutkien kautta saimme auton parkkiin ja olimme juuri sopivasti vastaanottamassa vierasta.

Lauantaina Harri hyppäsi turibusin kyytiin, mikä onkin mainio tapa tutustua kaupunkiin. Kierros kestää muutaman tunnin ja bussissa on kuulokkeet, joilla voi kuunnella selostusta. Lippu on voimassa koko päivän ja kyydistä voi jäädä välillä pois ja jatkaa taas matkaa sitten kun huvitttaa. Me teimme sillä aikaa normaalit kauppareissut. Illalla lähdimme Condesaan syömään, taas kerran Don Asadoon. Paikkaan oli  jonoa kuten aina, ja odottelu kevyessä vesisateessa alkoi jo jossain vaiheessa tympiä, mutta hyvin pizzat ja pihvit taas maistuivat.

Tänään tarkoitus oli lähteä hyvissä ajoin Teotihuacanin pyramideille. Pääsimme kuitenkin liikkeelle vasta kymmeneltä, mutta ei perillä ollut vielä silloinkaan kovaa ruuhkaa. Ilmakin oli sopivan pilvinen, vasta loppuvaiheessa alkoi aurinko lämmittää ihan liikaakin. Pyramideilla palaa ainakin nenä takuuvarmasti, mikäli ei muista käyttää aurinkorasvaa ja hattua. Tällä kertaa onnistuimme pysäköimään aivan suurimman Auringon pyramidin tuntumaan, joten emme joutuneet kävelemään neljän kilometrin pituista Kuolleiden katua ihan päästä päähän. Kauemmalla Kuun pyramidilla jalat painoivat jo sen verran, ettei halukkaita huipulle nousijoita meidän porukasta löytynyt. Lopuksi tutustuimme alueen museoon, joka oli todella selkeä ja kiinnostava. Ennen tänne Meksikoon muuttoa eräs maassa asunut tuttu totesi, että pyramideillä joutuu käymään vieraiden kanssa ihan kyllästymiseen asti. Meille tämä oli vasta toinen kerta, eipä ole vieraitakaan montaa käynyt.

Museon jälkeen olikin jo kiire kotiin syömään, sillä miehet olivat päättäneet lähteä vielä illalla Azteca-stadionille katsomaan jalkapalloa. Stadion onkin varmaan käymisen arvoinen, onhan se maailman suurimpia. Minä jätin sen reissun väliin ja yritän vähän puuhastella kotitöiden parissa, joihin tämä blogin ylläpitokin lasketaan.