Emme tietenkään ole onnistuneet pysyttelemään kotosalla, vaikka se paras tekniikka tässä jouluhumussa olisikin. Kaupassa on välillä käytävä, eihän sille mitään mahda. Kaikkein lähimmän ruokakaupan tarjonta riittää satunnaisesti, mutta esim. kissanruokaa on siellä huonosti tarjolla. Niinpä tie vie pakostakin silloin tällöin Wal-Martiin. Tänään tungos iski jo parkkipaikan sisäänkäynnillä, autoja oli ja tuli joka suunnasta ja heti alkumetreillä päätimme ajaa saman tien ulos koko loukosta. Sehän ei niin vain onnistunut, ruuhkaa oli myös uloskäynnillä, pysäköinnistä kun on maksettava 3 pesoa (20 snt) ja rahastustoimenpide vie oman aikansa. Olimme jo ajamassa ulos kun kuin ihmeen kauppalla näimme vapaan paikan. Ihan käsittämätän tuuri! Sen jälkeen alkoikin ostoskärryn metsästys. Nehän olivat kaikki varattuja, joten  jouduimme tallaamaan parkkipaikan takanurklaan kärryn perässä. Kaupassa onneksi saimme ostokset tehtyä ongelmitta ja uskoisin, ettei ennen lomaa tarvitse enää ruokaostoksille lähteä.

Lauantaina oli lähdettävä niinkin arkisille ostoksille kuin liesituulettimen suodatin ja imurin pölypussit. Täällä on onneksi helppo ostaa, jos vain suunnilleen tietää, mihin päin keskustassa on suunnattava. Eri tuotteet on keskitetty samoille kaduille tai kortteleihin. Tiedämme, mistä löytyy elektroniikkaa (Salvador-katu), soittimia (Bolívar), urheiluliikkeitä (V. Carranza), kultaa (Madero) sekä kodinkoneiden varaosia (Artículo 123). Ostosten jälkeen kävelimme vielä Zocalolle katukauppaa ja mahdollisia Buenos Airesin -tuliaisia tutkailemaan. Hieman ihmetytti se, että kauppiaat olivat peittäneet myynnissä olevat tavaransa isolla kankaalla. En oikein ymmärrä, mistä oli kyse. Mikäli lähestymässä oli jonkinlainen katu- ja piraattikaupan vastainen kontrolli, niin mitä ihmettä se auttaa, että tavarat on peitetty jos itse seisoo siinä vieressä? Olemme joskus aikaisemminkin törmänneet tähän ilmiöön. Toisaalta, jos viranomaiset todella haluaisivat puuttua katukauppaan, niin luulisi heillä parempiakin keinoja löytyvän. Ilmeisesti jonkinlaista näennäiskontrollia.

Tuliaisia emme siis löytäneet, mutta jotain pientä kivaa kotiin taas kerran. Paluumatkalla emme enää jaksaneet kävellä katsomaan Reforman kirjamessuja tai uusinta Chapultepecin puiston reunassa olevaa valokuvanäyttelyä. Valokuvat olemme nähneet auton ja bussin ikkunasta ohi ajaessa. Ovat niin upeita (aiheena Meksiko), että tarkoitus on jo pitkään ollut kävellä niitä ihailemaan. Pahoin pelkään, että näyttely on jo vaihtunut siinä vaiheessa, kun sinne asti suoriudumme.