En ole lainkaan jouluihminen. Kotonamme (pois lukien lapsuudekotini) ei ole koskaan ollut kauralyhteitä tai tonttuverhoja, joulukuusi muistaakseni kerran. Lapsena sinnittelin koko joulunajan riisipuuron ja kinkun voimalla, koska muut jouluruuat eivät oikein maistu. Kaikkein mieluiten viettäisin joulun eteläisen pallonpuoliskon kesässä mukavassa seurassa grillaten ja juhlien, kuten parina viime vuonna.  Tänä jouluna ei ollut mahdollisuutta lähteä reissuun, koska jo tapaninpäivänä tulee vieraita. Houkuttelevin tarjous oli lähteä Acapulcoon. Sinne on kuitenkin reissu tiedossa uudeksi vuodeksi, joten nyt oli pakko jättää väliin ja jäädä ihan kotosalle kärvistelemään.

Ainoa heikko yrityksemme luoda jonkinlaista joulutunnelmaa meni  pahasti pieleen. Saimme lahjoituksena ylijäämäjouluvalot muutama viikko sitten, ja niitä aloinkin innolla ripustaa olohuoneen ikkunaan. Siinä samalla Gustavo viritti jatkojohtoa lähimpään pistorasiaan, ja saman tien kun valot sai virtaa kuului poksahdus. Pistorasia osoittautui 220 V tuottavaksi, näitä ylläreitä on tästä kämpästä näin kantapään kautta löytynyt useampikin. Omistaja olisi mielestäni voinut ne merkitä jollain lailla, tai edes mainita asiasta. Siinä siis kärähti meidän joulutunnelmamme kertaheitolla.

Nico oli vielä aattoa edeltävän yön kylässä Rafan luona. Poikien oli tarkoitus mennä leffaan katsomaan Kultainen kompassi, mutta ilmeisesti ilta kului pelatessa ja leffat jäi väliin. Kävimme tänään puolen päivän jälkeen hakemassa Nicon kotiin joulun viettoon, muuten olisivat varmaankin jatkaneet pelejä ties kuinka kauan. Rafa lähtee myös Acapulcoon tällä viikolla, joten siellä voivat taas halutessaan tavata, ainakin pikaisesti.

Olemme nauttineen kevyen joululounaan ja jakaneet vähäiset lahjat.  Nico siirtyi saman tien uuden XBox-pelinsä pariin ja Gustavo ottaa puhelinyhteyksiä Argentiinaan ja Uruaguayhin. Siellä on porukoilla juhlat täydessä vauhdissa, kuten asiaan kuuluu. Ensi jouluna mekin toivottavasti olemme mukana menossa.