Kylläpä mieli piristyi tänään Superama-supermarketissa. Löysin poistomyynnistä argentiinalaista Malbec-viiniä alennettuun hintaan: 130 peson hinnasta oli ensimmäinen ykkönen pyyhitty pois. Eihän siinä auttanut muu kuin latoa kärry täyteen. Olipa kassalla viivakoodin heiluttamista, täällä kun ei kassakoneissa ole lainkaan kertomerkkiä. Kassa ei siis voi näppäillä 15 x tuote, vaan jokainen kappale on erikseen vedettävä lukijan läpi. Kissanruokapussien kanssa sama juttu,  niitä kun tulee normaalisti ostettua useita kymmeniä kerralla, näinköhän jännetupintulehdus on kassojen keskuudessa kovinkin yleistä?

Tarkoituksemme on viikonloppuna toteuttaa viime viikonloppuna peruuntunut grillausretki Desierto de los Leones -ulkoilualueella. Toivottavasti emme ilmojen takia joudu perumaan reissua, on nimittäin ollut pilvistä ja epävakaata. Viime viikonlopuksi ostetut makkarat pitäisi kuitenkin saada kiertoon pikapuolin, ennen kuin ne kävelevät vastaan.

Kuluneella viikolla olemme painiskelleet ennätyksellisen läksymäärän kanssa. Aina en ymmärrä opettajien menetelmiä, vai onkohan vika siinä, että koulussa tulee puuhattua kaikkea muuta ja niin kaikki tehtävät jäävät kotona tehtäväksi? Toisaalta kun luin Suomen uutisista, että siellä kouluihin halutaan vartijat lisääntyneen väkivallan vuoksi, niin eipä tee sinnekään mieli palata. Skeittaamaan Nico on päässyt vasta loppuviikosta. Nyt kun muut skeittaajat ovat jo tuttuja, ollemme jättäneet Nicon heidän seuraansa ja hakeneet myöhemmin pois. Tuntuvat olevan todella reiluja pienempiäkin kohtaan. Kerran seurasin jonkin aikaa sivusta ja huomasin, että aina kun joku kaatui, olivat muut heti vieressä kysymässä onko kaikki hyvin.

Meilläpä on viime aikoina soinut suomimusa, jota löytyykin muutaman kovalevyn verran. Isännän suosiossa ovat erityisesti Frederik ja Paula Koivuniemi, ja niitähän kelpaa hoilata mukana. Mukavaa vaihtelua pitkähkön Calamaro-kauden jälkeen, joskaan eivät ihan suosikkilistani kärjessä.