Niinhän se Nasu eräässä Nalle Puh -elokuvassa itselleen hoki kun oikein pelotti leffassa. Näin minäkin yritin itselleni uskotella kun kävimme katsomassa Kaurismäen elokuvan Laitakaupungin valot. Miten ihmeessä Kaurismäki saakin Helsingin aina näyttämään niin ankealta kaupungilta ja ihmiset vieläkin surkeammilta? Ja tunnustan nyt saman tien, etten ole koskaan oikein ymmärtänyt kyseisten elokuvien erinomaisuutta, lähinnä ne tuntuvat oudoilta. Leffa näytettiin Ficco-festarin ohjelmistoon kuuluvana, joten kovin suurta katsojamäärää se tuskin tulee kahdessa näytöksessä keräämään. Paljon hienompi kokemus oli Panin labyrintti (El laberinto del fauno), jonka kävimme eilen katsomassa. Nyt kun on lomalla, voi elokuvissa käydä vaikka keskellä päivää.

Lomaviikko on kulunut vähän liiankin nopeasti. Kelit on olleet aivan upeat: aurinkoa ja hellettä joka päivä. Olen aikaisemminkin maininnnut, että vuodenajat voisi täällä unohtaa ihan suosiolla, koska parhaat ilmat on keväällä ja syksyllä ja kesä osuu keskelle sadekautta. Tänään tein aika pitkän kävelyretken läheisiin museoihin, joihin en vielä tähän mennessä ollut suoriutunut. En tiedä olisinko jaksanut tänäänkään lähteä, mutta piti päästä siivojan alta pois. Niinpä käppäilin reippaasti ensin Chapultepecin linnaan ja kiersin sen osan, mikä oli jäänyt käymättä. Sieltä suuntasin Rufino Tamayo -museoon, joka oli ainakin pääsymaksun (1 €) arvoinen kokemus. Lopuksi kiersin vielä Liverpool-tavaratalon kautta yrittäen löytää Gustavolle synttärilahjaa huonoin tuloksin.

Huomenna puolilta päivin suuntaamme kohti Acapulcoa, jossa tarkoituksemme on löhötä uima-altaalla sunnuntaihin asti.