Ihan viimeiseen asti oli Guanajuatoon lähtö vaakalaudalla, varsinkin siinä vaiheessa kun kello aamukuudelta herätti. Edellisillan canasta-turnaus painoi vielä jäsenissä, ja mieli teki kääntää kylkeä. Jollain kumman tavalla saimme kuitenkin itsemme ylös ja matkaan,  vieläpä aika hyvin suunnitellussa aikataulussa klo 7:15. Ajaa huristelimme kaasu pohjassa hyväkuntoista moottoritietä pysähtymättä ja olimmekin perillä reilussa kolmessa tunnissa. On se kumma, miten lainkuuliainen suomalainenkin täällä hyvin nopeasti oppii suhtautumaan liikennesääntöihin tietyllä joustavuudella. Moottoritiellä nopeusrajoitus 110 km/h tuntuu lähinnä vitsiltä. Kun alla on mukava menopeli ja uusi asfaltti, tuntuu 150 km/h juuri sopivalta vauhdilta. Lisäksi vasemman kaistan jatkuva käyttö tuntuu ihan luontevalta, muutenhan hitaampia rekkoja saisi olla koko ajan ohittelemassa. Mutta ei kannata luulla, että tuolla nopeudella selviää voittajana maaliin, ei sentään. Autopistat on täynnä vieläkin kovempia kaahaajia. Ehkäpä juuri siitä syystä näimme matkalla useamman ojaan ajaneen auton ja yhden kuplan ilmiliekeissä.

Perillä Guanajuatossa pienten virvokkeiden jälkeen päätimme osallistua kiertoajelulle, jota mainostettiin nimellä tranvía turístico. Eihän se oikea ratikka ollut, vaan sellainen pyörillä kulkeva vaunu. Ajelu oli oikein antoisa, hintaan (3 eur) sisältyi selostus, joka valotti sopivasti kaupungin historiaa. Mex-pat perheen koti-isi on kertonut kaupungin historiasta varsin kattavasti, joten jätän sen osuuden kokonaan väliin. Ilman kiertoajelua tuskin olisimme noin laajalti kaupunkiin tutustuneet, varsinkin kun matkaa olisi pitänyt tehdä jalkaisin, auto kun oli parkissa kaupungin alla tunnelissa.

1320909.jpg

Ruokailun hetkellä saimme taas muistutuksen siitä, miksei kannata syödä muualla kuin hyväksi havaituissa tutuissa paikoissa. Valitsimme viihtyisännäköisen paikan, jossa oli tarjolla muutakin kuin meksikolaista ruokaa, mutta eihän se ihan nappiin osunut. Ruokalistalla nimellä lomo argentino komeillut pihvi olikin possua. Pihvien seuraksi tilaamamme viinilasilliset tuotiin pienellä viiveellä, itse olin jo pihvini siinä vaiheessa syönyt. Emme mielestämme ole lainkaan vaativia asiakkaita, mutta jostain syystä meillä tuntuu yllättävän usein olevan kommunikaatiovaikeuksia tarjoilijoiden kanssa. Lopuksi vielä laskuun oli ympätty jotain sellaista, mitä emme olleet tilanneet. Eihän kyse ole suurista summista, mutta ärsyttää kuitenkin.

1320919.jpg

Alun perin ajatuksemme oli jäädä Guanajuatoon yöksi. Kiertelimme kaupungin hotelleja hintoja kysymässä, samalla poikkesimme Museo del Pueblossa, Kansanmuseossa. Museon vartija kertoi, että kaupungin oma poika ja suuri ylpeys Diego Rivera aina hehkutti sillä, miten aikoo kaupungin pölyt karistaa kannoiltaan, eikä kotitaloonsa perustettu museokaan oikeasti kuvaa kotia sellaisena, mitä se hänen asuessaan oli, joten päätimme jättää Diego-museon väliin. Kiertoajelulla toisaalta kuulimme, että kaupungin halki virtaava joki oli avoviemäri siihen asti, kunnes se pakotettiin maan sisään viemäriputkiin ja joen uoma muutettiin maanalaiseksi autotieksi 70-luvulla. Diegon kuuluisa kommentti Guanajuato apesta viittaakin tuohon viemäriin. Avoviemäreistä on onneksi päästy eroon ja kaupunki näyttää vetävän turisteja magneetin lailla. Vaikea edes kuvitella, minkälaista meno on tulevana viikonloppuna, jolloin kaupunki toimii Corona Rallin näyttämönä.

Niinhän siinä kävi, että lopulta päätimme ajaa kotiin yöksi. Omasta sängystä on kuitenkin niin paljon mukavampi herätä aamulla, emmekä kuitenkaan olisi jaksaneet tutustua kaupungin yöelämään lainkaan, sen verran kaupungilla palloilu otti voimille. Kahteen pekkaan ajettuna matkakaan ei tunnu niin pitkältä. Guanajauaton naapurikunta Irapuato on kai Meksikon Suonenjoki, eli kaupunki elää mansikkaviljelmistään. Kadunvarsimyyntiä on kymmenien kilometrien matkalla, ostimme mekin korillisen kotiin tuotavaksi. Ei ole mansikat näillä leveysasteilla lähelläkään suomalaisia, mutta menevät paremman puutteessa. Näillä mansikoilla tuunasimmekin tänään Gustavon synttärikakkua. Tai voimme myös väittää juhlistaneemme kakulla Meksikon lipun päivää, jonka seremoniat herättivät meidät aaumulla seitsemän pintaan. Viva México y su bandera!