Joulun lähestyminen tarkoittaa sitä, että paras on pysytellä kotosalla. Tässä muutenkin niin kaoottisessa kaupungissa koko väestö tuntuu olevan liikekannalla. Ruuhkat ovat aivan hirveitä, kaupoissa on valtava tungos ja taistelu parkkipaikoista on veristä. Meksikossakin joulun alla ohjelmaan kuuluu pikkujouluja vastaavaa toimintaa, työnantajan tarjoamia aterioita sekä sukutapaamisia. Joulukuussa maksetaan myös aguinaldo, eli 14. kuukauden palkka, mikä tietää ylimääräistä joulurahaa koko kansalle. Joulurahaa on myös maksettava posteljoonille, siivoojalle ja talonmiehille, jos ei aivan moukan mainetta halua.

Joulutähdet kasvavat myös palmun alla.

Miten viehättävä seimiasetelma!

Meille kotona pysyttely ei ole mitenkään vaikeaa, harvemmin kun kaupungilla liikummekaan. Viime sunnuntain vietimme tiiviisti kotosalla, katsoimme muutaman leffan uudesta telkkaristamme ja ihan vain olimme. Tiistai oli jonkinlainen pyhäpäivä, Guadalupen neitsyen muistopäivä. Töissä päällikkö yllättäen edellisenä päivänä päätti, että voimme pitää vapaapäivän. Nicolla kuitenkin oli puoli päivää koulua, joten aamulla oli herättävä häntä viemään ja jo parin tunnin päästä hakemaan. Koulusta ajaa hurautimme suoraan Don Asadoon pizzalle ja pihville. Olimme paikalla jo hieman ennen virallista avatumista, joten Gustavo heittäytyi juttusille paikan omistajan kanssa. Puheeksi tuli jossain vaiheessa leivonnaiset, jolloin kaimansa kertoi omistavansa myös pienen leipomon, jossa leivotaan Don Asadossa tarjottavat jälkiruuat ja muut leivonnaiset. Samalla hän pirautti leipurille, ja pyysi tätä valmistamaan seuraavaksi aamuksi muutaman tusinan uruaguaylaisia leivonnaisia Gustavoa varten. Nyt meillä on pakastimessa isot kasat "biscochos" ("facturas" Argentiinassa), joilla Gustavo voi silloin tällöin herkuttella.

Eilen vietimme Tellervon läksiäisiä hieman virallisemmissa merkeissä. Tellervo jäi saman tien lomalle, emmekä enää töissä tapaa. Tässä hommassa kuitenkin aika usein ympäri mennään ja yhteen tullaan, ollemme Tellervonkin kanssa tehneet töitä yhdessä Buenos Airesissa, Helsingissä ja nyt täällä Mexicossa. Samoin Rooman aikaisen kollegani Sepon kanssa törmäämme ensin vuoden vaihteessa Buenos Airesissa lomaillessa, ja sen jälkeen maaliskuussa töiden merkeissä, mikä on meille mitä mieluisin uutinen!

Nyt alkaakin ainoa tv-ohjelma, mitä seuraan säännöllisesti: ER (teho-osasto), eli aika siirtyä töllön ääreen.