Diego Rivera, oikealta nimeltään Diego María de la Concepcíon Juan Nepomuceno Estanislao de la Rivera y Barrientos Acosta y Rodríguez suunnitteli nimeään kantavan museon valtavaa yli 59000 arkeologista esinettä käsittävää kokoelmaansa varten. Tämä selvisi meille, kun luulimme löytävämme kyseisestä museosta Diego Riveran omia taideteoksia. Nyt kun olemme päässeet vauhtiin, täytyy varmaankin jatkaa museokierrosta ensi viikonloppuna ja käydä katsomassa ainakin Riveran kuuluisimmat seinämaalaukset.

Aloitimme sunnuntaisen retkemme normaalien aamupuuhien, pyykin pesun, tiskauksen ja parin Skype-yhteyden jälkeen lounastamalla uruguaylaisessa ravintolassa Don Asadossa. Olimme liikkeellä jo puolen päivän jälkeen, jolloin tarjolla on vain aamupalaa. Kulutimme aikaa kävelemällä Condesassa ja heti ravintolan avattua rynnimme sisään ensimmäisinä asiakkaina. Ajoitus oli ihan hyvä, sillä myöhemmin iltapäivällä Don Asadoon joutuu normaalisti jonottamaan ja paikka on otettava sieltä mistä sellainen vapautuu.

Otimme alkupalaksi normaaliin tapaan pizzaa ja annos oli sen verran suuri että loput piti pyytää pakkaamaan kotiin mukaan otettavaksi. Onneksi täällä on ihan normaalia ottaa ravintolasta ylimääräiset sapuskat mukaan. Nämä pizzathan maistuivat Nicolle, joka ei tälle retkelle halunnut lähteä. Pääruuaksi otimme luonnollisesti kunnon pihvit, nam. Kuulimme, että Don Asado on avaamassa pari uutta ravintolaa, myös täällä Polancossa. Toivottavasti hinnoittelussa ei noudateta Polancon linjaa vaan ravintolan omaa. Laskumme oli nimittäin kovin kohtuullinen; 315 pesoa, mikä tekee reilut 20 euroa.

Vatsat täynnä jatkoimme matkaa toiselle puolelle kaupunkia rauahllisessa sunnuntailiikenteessä. Löysimme perille museoon ongelmitta, tosin jätimme auton hieman kauas, mutta kävely teki vain hyvää. Museoon pääsee vain opastetulle kierrokselle, joka olikin juuri sopivasi alkamassa. Mukana oli pelkästään paikallisia ja runsaasti koululaisia, jotka olivat saaneet tehtäväksi tutustua paikkaan. Heillä oli mukana kouluvihkot, vihreällä päällystetyt, eli vihkojen päällystäminen tietyllä värillä aineen mukaan onkin ihan yleinen tapa eikä vain Nicon koulun keksintöä. Kierros kesti reilun tunnin ja oli oikein kiinnostava, joskin museon sijainti hieman hankala.

Viikonloppu on ollut sen verran vaudikas, että nyt olisi sopiva hetki heittäytyä sänkyyn katsomaan jotain leffaa. Tiedossa on myös rästiläksyjen tekoa Nicon kanssa, mikäs sen hauskempaa. Olen myös yrittänyt suunnitella jotain mukavaa loka-marraskuun vaihteeseen, jolloin olisi tarkoitus pitää lomaa. Suunnitelmat ovat muuttuneet päivittäin lähinnä budjetin asettamien rajoitusten vuoksi. Esillä on ollut Puerto Rico, Kuuba, Karibian risteily ja jopa Dominikaaninen tasavalta, mutta ne on nyt kaikki kuopattu. Näyttäisi siltä, että jos jonnekin lähdemme, niin Ixtapa-Zihuatanejoon Tyynen Valtameren rannikolle. Varaukset täytyy kuitenkin jättää viime tippaan kunnes sille ajankohdalle on saatavissa luotettavia hurrikaaniennusteita.