Taas koittaa Meksikon itsenäisyyspäivä ja siihenhän liittyy monenlaista juhlallisuutta. Varsinainen juhlapäivä osuu tällä kertaa lauantaille, joten ylimääräisiä vapaita ei heru. Koulussa juhlallisuudet osutettiin perjantaille, mistä Nico muisti mainita torstai-iltana. Jonkinlainen puku pitäisi saada, näin hän ilmoitti. Lähdimme lähinpään keskustaan Polanquitoon, missä eräs pieni liike myy sisäkön työasujen lisäksi lapsille naamiaisasuja sun muuta. Eipä tärpännyt, koot olivat ihan liian pieniä. Niinpä matka jatkui suoraan Ciudadelaan, puku kun oli löydettävä. Hetken kiersimme ja teimme hintavertailua ja tinkimistä ja ostimme lopulta kokonaisen Mariachi-setin. Olin itse sitä mietlä, että puku on Nicolle liian pieni, mutta en kehdannut siinä myyjän läsnäollessa täysin tyrmätä Gustavon arviota koon sopivuudesta. Niinhän siinä sitten kävi, että housut olivat liian tiukat. Siitä selvittiin onneksi takasauman uusompelulla ja vielä aamulla vaihdoin napin paikkaa, joten lopputulos oli ihan kelvollinen. Panostus kannatti, sillä tämän puvun ansiosta poika pääsi koulun seremoniassa kantamaan lippua, eli ihan siihen tärkeimpään hommaan.