Kaukomailla kun ollaan, saattaa ruokakaupassa käyminenkin olla eksoottinen kokemus. Aina ei Pohjolan tyttö ymmärrä täkäläistä meininkiä, vaikka jonkin verran on maailmaa nähnyt. Tänään meiltä vietiin Costcossa ostoskärry, tyhjä sellainen. Käänsimme hetkeksi selkämme, ja hups vaan, kärryä ei enää näkynyt missään. Hetken siinä noiduimme, mutta sitten totesimme ettemme kärryä oikeastaan tarvitsekaan, sillä Costcosta ostamme vain kahvia. Sieltä saa kohtuuhintaan ison laatikon tummaa, vahvaa kahvia, joka nousee loistavasti myös mutterikeittimessä, jota minä käytän. Costcon oma systeemi on myös se, että kassan jälkeen ulos mentäessä tarkastetaan vielä, että ostokset ja kuitti täsmäävät.

Tästä kärryepisodista tuli mieleen muutama muu vastaava tapaus. Kerran meiltä vietiin kärrystä kauppakassi, sellainen iso, vahva kassi, jollaisia täällä muovipussimaassa ei kukaan tietenkään käytä. Teimme katoamisesta ilmoituksen kaupan henkilökunnalle, ja hetken päästä se löytyikin jostain siivoustarvikeosastolta, jonne se oli hylätty. Toisella kertaa huomasin kassalla, että kärrystä oli jossain matkan varrella kadonnut koppa Coronaa. Onhan se mukavampi napata kaljat jonkun toisen kärrystä kuin kävellä toiselle puolelle kauppaa juomaosastolta niitä hakemaan, mutta silti...

Paikalliset myös harrastavat kaupassa syömistä ja juomista. Varsinkin lapsille annetaan pillimehut tai juotavat jugurtit ennen kuin päästään kassalle asti niitä maksamaan. Eihän se voi olla oikein, ainakaan K-halli Karppalassa sellaista ei lapsuudessani kukaan olisi uskaltanut tehdä. Kyllä vanhempiakin olisi nolottanut, jos lapset lupaa kysymättä olisivat alkaneet popsia ruokia kärrystä. Täällä juuri vanhemmat tunkevat lapsille pillimehut suuhun. Olisikohan kyse kulttuurierosta tai niistä vanhoista hyvistä ajoista?

Muovipusseja ja niiden käyttöäkin tekisi mieli kommentoida, mutta jääköön se toiseen kertaan. Lähetän kuitenkin Costcolle erityisen kunniamaininnan muovipussittomuudesta.