Valtava Chapultepecin puisto levittäytyy lähes ikkunoidemme alla, mutta vielä emme olleet siihen lähemmin tutustuneet. Olin jo muutama viikko sitten tuuminut, että nyt olisi sopiva hetki, Reforman ollessa poissa liikenteeltä ei puistossa varmaankaan ole normaalia määrää porukkaa liikkeellä. Nico sai viikolla kotitehtäväksi tutkia syyskuun 13. päivän tapahtumia vuodelta 1847 ja siinä yhteydessä tuli Chapultepecin linnan historia esille. Niinpä lähdimme reippaasti matkaan jalkaisin kulkien Reformaa pitkin telttakylien reunustalla.

181125.jpg
Nico limboaa telttakatoksen narujen alta.

Reformalta puistoon mentäessä tulee ensin vastaan tekojärvi, tai jonkinlainen lammikko ennemminkin. Olen aina ihmetellyt ihmisten intoa vuokrata veneitä, itse kun en veneilystä innostu edes Suomessa. Sinne kuitenkin kävi meidänkin tiemme ja Nicon toivomuksesta vuokrasimme polkuveneen soutuveneen sijasta. Polkuvene olikin ylivoimaisesti suositumpi vaihtoehto, johtuisiko siitä ettei soutaminen ole välttämättä täkäläisille tuttu laji, polkea kai osaa jokainen. Jo alkumetreillä havaitsimme polkimet jäykiksi ja veneen liikuttaminen otti todella voimille. Vuokra-aika oli kaiken lisäksi tunti, josta suurimman osan lepuuttelimme jalkojamme varjoisassa paikassa kauniista päivästä nauttien. No tulipa sekin homma kokeiltua ja olihan se ihan hauskaakin.

181126.jpg

Polkuveneilyn jälkeen jatkoimme matkaa tutisevin jaloin. Puistossa oli todella paljon oravia, joita yritimme syöttää pop-cornilla. Kovin uteliaina tulivat tarjoilujamme tutkimaan, mutta popparit ei selvästikään ole suurinta herkkuaan. Kun lopulta pääsimme Chapultepecin linnaan ylämäkeen nousevalle tielle, kuulimme, että linna olisi enää puolisen tuntia auki. Hyvä puoli oli se, ettei viimeisen puolen tunnin aikana peritä sisäänpääsymaksua. Siitäpä saimmekin uutta voimaa ja nousimme reippain askelin perille asti. Linnassa on Meksikon historiasta kertova museo, jonka kiersimme vahdikkaasti. Paikka näytti sen verran kiinnostavalta, että pitää varmaankin palata joskus paremmalla ajalla. Ja ylös linnaan pääsee myös minijunalla, jos nousu tuntuu liian rankalta. Onneksi Nico oli meillä oppaana, hänellä on Meksikon historia ja siihen liittyvät tapahtumat ja henkilöt hyvässä muistissa.

181127.jpg

Retki oli oikein onnistunut, mutta kävelyä oli kertynyt jo sen verran, että kotiin palasimme pesero-bussilla. Onneksi kotona odotti kylmät Coronat, ne tulivat tarpeeseen!

Muilta osin viikko on kulunut normaalin kaavan mukaan. Arkisin olemme viihtyneet kotona ja läksyjäkin on Nicolla jo sen verran, että niiden kanssa menee tovi jos toinenkin. Edes elokuvissa emme ole käyneet suunnitelmista huolimatta. Tämä lähinnä sen vuoksi, ettei juuri nyt ole ohjelmistossa mitään kovin kiinostavaa leffaa. Nico katsoo leffat mielummin tekstitettyinä, ja tekstitettyjä lastenleffoja pyörii vain muutamissa suurissa ostareissa, jonne ei viikolla ole mitään asiaa. Parhaillaan olisi menossa pohjoismaisen elokuvan viikko, muuta sinnekään ei ole halunnut vaikeiden kulkuyhteyksien takia lähteä. Kollega kertoi matkan avajaistilaisuuteen omalla autolla vieneen kaksi tuntia! Ei kiitos, mielummin pysyttelemme kotosalla.

Huomenna sunnuntaina yritämme jaksaa lähteä Diego Riveran museoon ja kenties käymme pitkästä aikaa ulkona syömässä. Seuraavana viikonloppuna olisi ihan kiinnostava jalkapallomatsi Cruz Azul - America. Mikäli lippujen ostaminen onnistuu kohtuullisin ponnistuksin, saatamme olla katsomossa peliä seuraamassa. Sitä en kyllä tiedä, kumpaa joukkuetta kannustamme. Syksyn suurin viihdetapahtuma tulee varmaankin olemaan Robbie Williamsin konsertti lokakuun loppupuolella. Ensimmäisellä yrittämällä emme saaneet lippuja, ne oli myyty loppuun kolmessa päivässä. Olimme siis liikkeellä aivan liian myöhään. Myöhemmin selvisi, että seuraavalle päivälle on järjestetty ylimääräinen keikka, ja sinne irtosi meillekin liput piippuhyllyltä.

181128.jpg