Diggailin 80-luvun loppupuolella The Nights of Iguana -bändiä innokkaasti. Taisinpa jossain välissä nahdä samannimisen elokuvankin. Tuskin kuitenkaan tuolloin tiesin, että leffa on filmattu meksikolaisessa pikkukylässä Puerto Vallartassa, joka sen jälkeen on noussut yhdeksi maan tärkeimmistä turistikohteista. Ainakaan en muista koskaan erityisemmin halunneeni kyseiseen paikkaan käymään. Ja kuitenkin vietimme siellä pitkän viikonlopun, vaikka en edelleenkään tuntenut suurtakaan intoa koko reissua kohtaan. Olemme kai saaneet yliannostuksen matkailua parin viime vuoden jatkuvan reissaamisen tuloksena. Nykyisin ajatus matkalle lähdöstä lähinnä rasittaa. Lentokentillä on liikaa tarkastuksia ja jonoja ja ulkomaille matkustettaessa lippusia ja lappusia täytettävänä. Hotelli ei koskaan vedä veroja omalle kodille. Ruuatkin on yleensä kotikeittiössä parempia kuin ravintoloissa ja ainakin (itse)palvelu pelaa ilman tippejäkin. Jatkossa pysymme siis tiiviisti kotosalla, kunhan seuraava reissu saadaan heitettyä. Tai ehkäpä kovan painostuksen alla saatan suostua viikonlopun viettoon Acapulcoon...

Nämä lennot olimme varanneet joskus kauan sitten jo ennen kuin Nicon Massachusettsin reissu oli vahvistunut. Tarkoitus oli siis matkustaa koko perheen voimin, mutta teimmekin reissun ihan kahteen pekkaan. Nicolla olikin varmaan tuhannesti hauskempaa pulkkailemassa, luistelemassa ja muissa talvisissa aktiviteeteissa, sen verran hänkin on rantalomia kokenut ettei enää erityisemmin jaksa innostua. Hotellivalintaa pähkäilimme ihan viimeiseen asti, valitsimme lopulta edullisimman all inclusive -vaihtoehdon, joka ei laadultaan ollut kovin kummoinen, mutta kelpasi meille. Vietimme päivät uima-altaalla löhöillen ja lukien ja iltaisin kävimme kävelyllä keskustassa. Ei mitään sen kummempaa, ja yöunille kaaduimme jo reilusti ennen puoltayötä. Sainpa lopultakin luettua loppuun Pedro Juan Gutiérrezin La Trilogía sucia de La Habanan, ítse asiassa oikein hyvä kirja, jonka lukeminen näköjään vaati suotuisan ympäristön. Innostuin taas kerran heti ensimmäisenä päivänä ottamaan liikaa aurinkoa ja sen seurauksena vietin loppuajan enemmänkin varjossa liian palamisen välittämiseksi. Vaikka miten lisäsin rasvaa päivän aikana ja tarkkailin ihoa, kohtasin illalla peilissä tulipunaisen tomaatin.

1344896.jpg

Puerto Vallartan ranta ei ainakaan hotellialueella ollut mitenkään houkutteleva, emmekä käyneet meressä uimassa kertaakaan. Sen sijaan keskusta oli oikein mukava ja Maleconilla oli kiva alkuillasta kävellä. Liikkeellä oli muutama muukin turisti, ainakaan emme erottuneet joukosta. Hotellissa oli pääasiassa kanadalaisia nuorekkaita aikuisia (ihan kuin mekin!), tuntuivat rennoilta ja tervehtivät hississä ja muutenkin vastaan tullessa, toisin kuin vaikkapa omat maamieheni missään olosuhteissa. Myös spring breakia viettäneet amerikkalaisnuoret käyttäytyivät moitteettomasti päiväsaikaan, yöelämästään meillä ei ole silminnäkijähavaintoja, eikä ole väliksikään.

1341719.jpg

Tätä kirjoittaessani Nico on jo matkalla kotiin ja me kohta suuntaamme lentokentälle häntä vastaan. Tuliaisiksi on tiedossa ainakin vaahterasiirappia. Pääasia tietenkin, että saamme pojan ehjänä kotiin, alkaa jo ikävä vaivata.