Big Taco muuttuu muutaman tunnin päästä kotikaupungista mukavaksi muistoksi. Näin jälkeenpäin voi vain todeta, että kolme vuotta hurahti nopeasti, ja niin paljon jäi sittenkin näkemättä. Niinhän se aina on.

Päivä on kulunut pienessä kohmeessa, sen verran tuli lähtöä eilen juhlittua. Jatkoilla herroille maistui vielä konjakki ja sopivaa viihdetasoa piti yllä Fakta homma sekä vanhat euroviisutaltioinnit. Nicokin oli ihan vihonviimeisessä yökylässä, tällä kertaa Andrésin luona. On tässä vielä muutama tunti aikaa pakata.

Kissaperheemmekin kasvoi kahdella jäsenellä, ei kuitenkaan elävillä. Sain läksiäislahjaksi kaksi komeaa puista oaxacalaista kollia. Sen verran oli itse asiaa pohjustanut, että olin isoon ääneen toitottanut miten mukava muisto sellainen kissa olisi. Kahta en kuitenkaan osannut odottaa. Kiitos niistä!

Olo on siis kohtalaisen haikea, mutta toisaalta odotamme innolla uusia haasteita. Uusi blogi avautuu aikanaan.