Kun eilen lauantaina nousin ylös ja huomasin sateen ropisevan ikkunaan, tuntui tammikuun ensimmäisten viikkojen lämmin, aurinkoinen sää olleen pelkkää harhaa. Ei tullut mieleenkään läheteä ulos. Sisälläkin oli tarpeeksi kylmä, kun aurinko ei ollut lämmittänyt moneen päivään. Vain Nico vaati iltapäivällä päästä skeittaamaan, me Gustavon kanssa hautauduimme siksi aikaa peittojen alle katsomaan Sepolta lainassa olevaa argentiinalaista elokuvaa Esperando la Carroza vuodelta 1985. Olin itse katsonut samaisen leffan edellisenä viikonloppuna flunssassa, mutta uusinta ei ollut ollenkaan pahasta. Kyseessä on aivan hervottoman hauska elokuva, joka kuvastaa monellakin tapaa argentiinalaisia perhesuhteita ja -elämää. Myöhemmin illalla katsoimme vielä toisen leffan villasukat jaloissa, sen verran oli holodnaa.

Sunnuntaiaamuna aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ilma oli kaunis ihan siinä määrin, että pakko oli nousta ja ruveta valmistelemaan grillausretkeä. Pääsimme lopulta liikkeelle vasta lähempänä puoltapäivää, sillä rekrytoimme mukaan Jorgen, jonka saapuminen kesti ennakoitua pidempään. Suunnistimme La Marquesan ulkoilualueelle, joka on hieman ennestään tuttua Desierto de los Leonesia kauempana. Löysimme helposti vapaan grillikatoksen, johon pystytimme leirimme.

Tarjolla oli valtava määrä hevosia, ja Nicon kanssa vedimme kierroksen metsän kautta. Puolen tunnin ratsastus meiltä kahdelta maksoi n. 7 euroa, ja hevoset olivat todella kauniita ja rauhallisia. Enpä ole ratsastusta harrastanut sitten nuoruusvuosien, eikä se nytkään sen kummemmin sykäyttänyt, tulipa kokeiltua. Nicolle kokemus taisi olla sitäkin upeampi, varsinkin kun sai hevosen kääntymään haluamaansa suuntaan.

Ratsastuksemme aikana lihat ja makkarat olivatkin kypsyneet, joten pääsimme lähes suoraan valmiiseen ruokapöytään. Naapurigrillin porukan kanssa vaihdoimme maistiaisia puolin ja toisin ja lopuksi naapurin herra tarjosi meille vielä tequilapaukut sitruunalla. Sitä ennen kävimme vielä kokeilemassa moottoriurheilua pikkuisella mönkijällä. Nico taisi ensimmäistä kertaa elämässään päästä itse puikkoihin, alun kankeuden jälkeen ajo sujui mallikkaasti ja kyydissä olleillakin oli hauskaa.

Aurinkorasvaakin sai levitää iholle, vaikka niinkin korkealla lämpötila ei kovin korkealle pääse nousemaan. Näiden lukuisten aktiviteettien jälkeen olikin kiva palata kotiin, uusi retki tosin on jo suunnitteilla.