Vietimme erittäin mukavan ja avartavan miniloman Venezuelassa, tuossa halvan bensan maassa. Tankillinen bensaa vuokra-Yarikseemme maksoi ihan oikeasti hieman yli taalan. Litrahintaa ei edes jaksa laskea. Onhan Meksikokin öljyntuottaja, mutta täällä litrasta saa maksaa lähes 50 eurosenttiä. En silti vaihtaisi Meksikoa Venezuelaan, kaipa olemme tänne jo jollain tavalla kotiutuneet. Emmekä Venezuelaan maan itsensä takia lähteneet, vaan kyläilläksemme Jonnan ja Jankon luona. Siinä sivussa harrastimme vähän turismiakin.

Ainoa kunnon järkytys iski Caracasin lentokentällä, kun selvisi taksin kaupungille maksavan n. 50 taalaa. Matkaa on parikymmentä kilometriä ja bensa ilmaista, hinnat silti korkeammat kuin Euroopassa! Olimme perillä Jonnan ja Jankon luona lähempänä puolta yötä perjantaina, joten pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen kävimme suosiolla nukkumaan. Lauantaina rauhassa nautitun aamiaisen jälkeen lähdimme porukalla käysirata-ajelulle kaupungin ja rannikon välissä kohoavalle Ávila-vuorelle. Käysiradalla on pituutta yli kolme kilometriä ja nousua matkalla tulee yli kilometrin verran, joten ajelu oli aika hurja.

Ylhäältä vuorelta on hienot näkymät sekä rannikolle että kaupungille ja siellä on mukava kulkea. Korkeuden vuoksi ilma on huomattavasti viileämpää, mutta onneksi aurinko lämmitti mukavasti. Huipulla on myös ylväs Humbolt-hotelli, joka on loiston päivänsä nähnyt, mutta toimii edelleen viikonloppuisin ravintolana ja discona. Maistoimme siinä matkan varrella maukkaita churroja kuuman kaakaon kanssa ja paistattelimme päivää.

Maan kamaralle palattuamme ajoimme vielä Latinalaisen Amerikan suurimpaan ostoskeskukseen Sambiliin. Siellä alkoi ahdistaa aika pian, sillä sunnuntaisen äitienpäivän huumassa puoli Caracasia oli liikkeellä. Palasimme siis ruuanlaittoon pikapuolin ja istuimme iltaa kotosalla kaikessa rauhassa. Nicollakaan ei aika käynyt pitkäksi kun käytössä oli Jankon x-box.

Sunnuntaiksi olimme sopineet uintia, joten aamu luonnollisesti sarasti synkkänä ja sateisena. Jonna oli saanut käyttöömme uima-allastalon isäntäväen ollessa poissa kaupungista. Aamiaisella kävimme ulkona, ja vasta iltapäivän puolella ilmoja aikamme kytättyämme lähdimme kävellen uimareissulle. Epävakainen sää jatkui koko iltapäivän ja vettäkin sateli välillä, mutta kylmää ei ollut. Saunakin auttoi asiaa ja uiminen maistui mukavammalta kun välillä pääsi lämmittelemään.

Maanantaiksi Jankko oli varannut meille auton, jota aamusella lähdimme lunastamaan. Suunnitelmamme oli ajaa parinsadan kilometrin päähän Tucacasin pikkukaupunkiin, joka sijaitsee Morrocoyn luonnonpuistossa Caracasista länteen. Auton papereiden kanssa vierähti tovi ja sen jälkeen ajoimme muutaman kunniakierroksen moottoritietä etsiessämme, joten pääsimme baanalle vasta yhdentoista aikaan. Moottoritie oli hyvässä kunnossa, tosin rekkoja oli runsaasti liikkeellä. Matkan varrella oli viisi tietullia, jotka eivät yhteensä tehneet taalaakaan. Autossa ei ollut mukana karttaa, joten välillä oli vähän hutera olo, mutta yllättävän hyvin löysimme perille.

Tucacas on suttuinen pikkukaupunki, jossa ei ole mitään nähtävää. Kaupunki on kuitenkin oiva tukikohta Morrocoyn paratiisisaariin tutustumista varten. Löysimmekin nopeasti hotellin ja hotellin omalta laiturilta lähdimme saman tien retkelle lähimmälle saarelle (Cayo Paiclá). Ehdimme uida ja nauttia saaren kauneudesta muutaman tunnin ennen kuin oli aika palata takaisin hotellille. Seuraavana aamuna lähdimme hieman kauemmas kaikkein kauneimmaksi kehutulle Cayo Sombrerolle, jossa meillä oli aikaa viettää koko päivä. Aivan uskomattoman upea paikka! Lähtö koitti aivan liian pian, mutta onneksi olimme ehtineet uida, ottaa aurinkoa ja snorklata koko rahan edestä.

Paluumatka Caracasiin tuntui kestävän ikuisuuden. Heti pimeän tultua iski myös rankkasade, joten nopeuskin putosi etanatasolle. Pääsimme ja löysimme onneksi perille ongelmitta ja kävimme vielä porukalla syömässä tarkoituksenamme saada ylimääräiset paikalliset rahat käytettyä. Toki niitä jäi vielä lentokentälläkin törsättäväksi, ladoimme ostoskorin täyteen suklaata ja rommia.

Oli tosi mukava reissu, eikä vähiten vieraanvaraisen isäntäpariskunnan ansiosta! Uusiksi on otettava heti, kun tilaisuus tulee. Olimme ajatelleet viettävämme hiljaiseloa ainakin appiukkoni tuloon saakka, mutta jo sunnuntaina saapuu Annie Liverpoolista yllätysvierailulle. Acapulcossa joutuu ehkä pyörähtämään.