Maailmaa kiertävät suomalaisbändit on nyt nähty HIMiä lukuunottamatta. Se jäi väliin ihaan omaa saamattomuutta pari vuotta sitten. Ihan kiitettävästi bändit ovat täällä Meksikossa jaksaneet käydä, moni kahteen kertaankiin tämän vajaan kolmen vuoden aikana, mitä olemme maassa asustelleet. Alkuaikoina emme edes vaivautuneet keikoille, onneksi olemme näin loppua kohden aktivoituneet juuri musiikkirintamalla.

Nyt oli siis Nightwishin vuoro. Gustavo näki vanhan kokoonpanon toiseksi viimeisen keikan juuri täällä Big Tacossa, itse en silloin ollut paikalla. En ole myöskään tutustunut uusimpaan levyynsä, joten läpikävin itseohjautuvan pikaintensiiviperehdytyksen You Tuben avulla juuri ennen lähtöä. Bändit kuulostavat livenä aina paremmalta, kun musiikki on edes jossain määrin entuudestaan tuttua. Netistä löytyneestä biisilistasta selvisi, että tulisimme kuulemaan myös muutaman hittibiisin Once-levyltä.

Aikuisseurueemme oli tarkoitus asettua parvelle, minne pääsee tilaamalla pullon väkevää pöytään. Lantrinkeja tulee kaupan päälle, pieni hinta siitä, että saa istua pöydän ääressä ja näkyyvyyskin on ihan hyvä. Yläkertaan ei kuitenkaan päästetä lapsia, ja meillä oli Nico mukana, hän oli tällä kertaa ihan oma-aloitteisesti halunnut mukaan. Jouduin kääntymään aikaisemmista yhteyksistä tutun Jorgen puoleen, joka ystävällisesti järkkäsi Nicolle jakkaran miksaajan karsinaan. Poika jäi sinne tyytyväisenä ja meillä oli häneen suora näköyhteys parvelta.

Yleisö ainakin tuntui pitävän näkemästään ja kuulemastaan, ja Nicokin innostui fanittamaan ihan täysillä. Uusi laulaja sai lämpimän vastaanoton, vaikka mielestäni näyttikin lähinnä Peppi Pitkätossun ja navettapiian risteytykseltä. Pääasia, että laulu kulki ja meno oli vahdikasta. Kannatti käydä, ja loppuvuodesta otamme Chilessä uusiksi.