Tapahtumarikkaan viikon jälkeen koitti lopulta rauhallinen hetki, kun minut jätettiin yksin kotiin. Tämä on harvinaista herkkua, josta tosin alun innostuksen jälkeen ei enää osaa nauttiakaan kun ikävä alkaa vaivata. Onneksi saan Nicon takaisin yökylästä myöhemmin päivällä, isot pojat kun ovat koko päivän retkellä Guanajuatossa useamman tunnin ajomatkan päässä, ja heitä on turha odottaa takaisin ennen yötä.

Viikon kohokohta oli luonnollisesti Montevideon isoisän saapuminen. Nicon synttäritkin jäivät merkitykseltään vähäisemmäksi, niitähän saadan juhlia joka vuosi, kun taas isoisän vierailu on harvinaisempaa herkkua. Matkaan tuli hänellä mutkia lentoyhtiön muutettua aikatauluja niin, että nopea jatkoyhteys Panamasta oli lopetettu, ja seuraavaa lentoa piti odottaa iltaan asti. Onneksi lentoyhtiö tarjosi päivähuoneen hotellista sekä ruuan ja kuljetukset, ettei tarvinnut koko päivää kentällä istua. Perille raukka pääsi niin myöhään yöllä, että vastaanotto oli kovin kuorsauspainotteinen.

Torstaina isännät kävivät heti kaupungilla ihmettelemässä ihmisten määrää ja Zocalon suuruutta, ja illalla isoisä joutui heti 'lapsenvahdiksi', kun kävimme pyörähtämässä eräissä läksiäisjuhlissa. Isoisä ehtikin jo ensimmäisenä päivänä opettaa Nicolle kitaran soittoa sekä nyrkkeilyä, hyödyllisiä taitoja molemmat.

Juhannusaatto kului meillä Nicon synttärijuhliin valmistautuessa. Olimme tehneet varauksen läheiseen keilahalliin, joten pääsimme helpolla. Kakun kävimme ostamassa ja valmistimme synttärivieraille pienet kiitoslahjat, kuten tapana on. Vieraita oli lopulta seitsemän, joukossa kaksi tyttöäkin. Keilapallot kolisivat ja hauskaa tuntui olevan, jopa meillä aikuisillakin. Pelin lomassa laulettiin onnitteluna las mañanítas sekä paljon onnea vaan ja kynttilöiden puhalluksen jälkeen sankarin kuului haukata suoraan kakusta pala kannustushuutojen saattelemana. Kannustajat auttoivat tässä operaatiossa työntämällä sankarin pään kakkuun. Tätä tapausta emme osanneet lainkaan odottaa, joten parhaat hetket jäi kokonaan valokuvaamatta. Koska kysessä oli suklaakakku, oli synttärisankari aika hurjan näköinen tämän jälkeen.

Nico lähti suoraan synttäreiltä Rafan luokse yökylään. Rafa on koulukavereistaan se kaikkein rikkain, muuta emme hänestä tiedä. Ainakin hänellä on oma autonkuljettaja, joka nytkin oli koko ajan mukana juhlissa. Kenties hän on samalla myös henkivartija, sehän ei täällä olisi lainkaan erikoista. Saa nähdä mitä tuumivat, kun kohta huristelen bussilla Nicoa hakemaan. Tämä kuljettaja Miguel tosin totesi, että voihan Nico saada kyydin kotiin, sillä vaikka hän itse ei tänään ole töissä on perheellä muitakin kuskeja. Jessus sentään, suomityttö ei kyllä ikinä totu näiden rikkaiden elämäntyyliin, eikä onneksi tarvikaan. Käymässä täällä vain ollaan...

En muuten aio kommentoida sitä maineikkaan Royal Balletin Prinsessa Ruususta lainkaan. Totean vain, että korkeakulttuuri menee ymmärrykseni yli todella korkealta. Tarkoitus olisi tänään käydä katsomassa Shrek kolmonen, joka on takuulla enemmän minun makuuni.