Vuoden vaihteeseen osui pahimmat hellepäivät. Vietimme aamupäivän uima-altaalla, mikä olikin ainoa järkevä paikka siinä kuumuudessa. Uima-altaan huono puoli oli se, ettei siellä ollut lainkaan varjoisaa paikkaa, mutta vedessä toki oli sopivan vilpoista. Iltapäivällä oli kuitenkin siirryttävä mummolaan, onneksi Orlando kävi meidät hakemassa. Matka metro-juna-bussi -yhdistelmässä olisi varmaankin sulattanut meidät.

Otimme uuden vuoden vastaan Cholan ja Matiaksen kanssa grillaten. Porukka oli pieni, sillä kaikilla muilla oli sovittu juhlintaa toisen sukuhaaran kanssa. Mukavaa meillä oli siitä huolimatta, mutta me Nicon kanssa emme jaksaneet pysytellä hereillä kuin hädin tuskin puolen yön yli. Seuraavana päivänä helle herätti meidät jo hyvissä ajoin, jopa Gustavon, joka oli jatkanut juhlintaa aamuun asti naapuruston tuttujen kanssa.

Uuden vuoden päivän perinteiseen kuuluu, että koko suku kokoontuu Cholan luo syömään. Väki valui paikalle hiljalleen puolen päivän jälkeen. Päivän puheenaihe oli tietenkin helle, jota vielä tehosti grilli. Que calor! Koko iltapäivä sujuikin pöydän ääressä, lapset tosin siirtyivät lekkimään vesisotaa heti syötyään. Meillä oli illemmalla tiedossa vierailu Carlosin ja Silvian kesäasunnolla, jonka uima-altaaseen pulahtamista odotimmekin maltamattomina. Heilläkin oli kyläilyt vähän venähtäneet ja pääsivät meitä hakemaan vasta illan suussa. Ennätimme silti nauttimaan uima-altaasta ja grillata vielä kerran.

Palasimme arkeen siirtymällä takaisin kaupunkiin tukikohtaamme. Viimeisen viikon vietimme kaupungissa ja ennätimme vielä tavata Washingtonin, Santiagon ja Sepon, jonka kanssa skoolailimme uima-altaalla ja jopa saunoimme. Vielä lähtöpäivänämme skoolasimme synttäreitteni kunniaksi ennen kuin Claudio haki meidät ja laukut. Vietimme iltapäivän Claudion luona ja sieltä siirryimme viimeiseen sukukokoukseen Cholan luo. Juhlan kunniaksi Orlando ja Daniela olivat hommanneet oikein kakun, puhalsin kynttilän ja sain muutaman lahjankin. Haikein mielin lähdimme kotimatkalle puolen yön jälkeen.