En ole koskaan ollut erityisen innokas kuntoilija. Lapsena liikkuminen oli hauskaa ja aikuisena sitä on tullut harrastettua lähinnä velvollisuudentunnosta. Viimeisten Suomessa vietettyjen vuosien aikana innostuin spinningistä ja jaksoinkin käydä tunneilla vuoden verran ihan säännöllisesti. Täällä kaikki on hankalampaa. Yhtään paremmat kuntosalit ovat aivan liian kalliita, liittymismaksu saatta olla tuhat euroa ja sen jälkeen kuukausittain on maksettava sadan euron verran. Laatu ei ole missään suhteessa hintaan, ohjaajat saattavat olla kauneuskilpailuista nykäistyjä ja laitteet suoraan 70-luvulta. Tästä syystä en ole kuntoillut lainkaan viime kesän jälkeen, ja pikkuhiljaa tämä löysäily alkaa jo tympiä. Lisäksi takaraivossa vaivaa tietoisuus sydän- ja verisuonitauteihin viittaavista perintötekijöistä. Jotain tarttis tehrä...

Kollegani oli löytänyt kuntosalin, jonne saisi hieman edellä mainittua edullisemman vuosipaketin ilman liittymismaksua. Ilmoitin heti liittyväni salille hänen kanssaan. Tulimme molemmat kuitenkin muutaman viikon mietittyämme toisiin ajatuksiin. Tässäkin asiassa ikä painaa ja asettaa omat rajoituksensa. Tulimme siihen tulokseen, ettemme kuitenkaan jaksaisi salille kovinkaan usein raahautua, joten kuntoilua olisi sittenkin parempi harrastaa kotona. Häntä kiinnostaa lihaskunnon kehitys monitoimilaitteella ja minua pyörän polkeminen, siinä kun sydänkin joutuu hommiin.

Tänään lähdimme yhdessä tuumin katsastamaan kuntoilulaitteita Plaza Sateliteen, josta löytyvät kaikki suurimmat tavaratalot. Parhaat laitteet löytyivät jo ensimmäisestä paikasta, mutta kiersimme samalla koko ostarin. Matkan varrella ostin heräteostoksena tölkin ruotsalaista siideriä, täytyyhän sitä pikkuhiljaa alkaa treenata kesälomaa varten! Lopulta palasimme Searsiin, mistä kierroksemme aloitimmekin, ja teimme kaupat. Saimme kumpikin sitä, mitä etsimme, alennetuin hinnoin vielä. Hintaan sisältynyt kotiinkuljetus luvattiin ensi viikolle, joten sen jälkeen ei enää selitykset auta.

Tällä hetkellä minun pitäisi olla Aerosmithin keikalla, mutta enpä jaksanut lähteä. Gustavo sai kaverinsa Jorgen mukaan, ja minä sain jäädä kotiin. Alkaa jo toden totta huolestuttaa tämä vanheneminen.