Elämämme on taas hetkeksi palannut normaaliin rytmiin. Appiukon loma loppui ja hän palasi Uruguayn talveen perjantaina. Olin itse koko viime viikon sen verran kiireinen töissä, etten erityisemmin voinut osallistua appiukon ohjelmaan, enkä edes ihan tarkkaan tiedä missä päin kaupunkia herrat päivisin liikkuivat. Torstaina lähdin kuitenkin mukaan Plaza Garibaldille Mariacheja ihmettelmään. Appiukkohan on musiikkimiehiä ja tuntee erittäin hyvin Mariachien ohjelmistoon kuuluvaa meksikolaista musiikkia, ja taisi olla hänen toivomuksensa päästä kokemaan tätä musiikkia ihan livenä. Jorge lähti meille oppaaksi, vaikka Garibaldi mainitaan kaikissa turistioppaissakin, joten sinne olisimme ilman paikallisopastakin suunnistaneet.

Plaza Garibaldi on täynnä Mariacheja, joilta voi maksusta tilata musiikkia. Lisäksi aukion baareissa ja ravintoloissa on omat soittajansa. Me suuntasimme kuuluisaan Salón Tenampaan, jossa on filmattu useita elokuviakin useampi vuosikymmen sitten. Tenempa on sen tyylinen paikka, että siellä on lähes pakko tilata tequilaa. Itse kuitenkin otin ihan varmuuden vuoksi oluen, olihan seuraavana päivänä tiedossa normaali aikainen herätys. Paikka tuntui olevan erityisesti turistien suosiossa, mutta oli siitä huolimatta erittäin viihtyisä. Tilasimme muutaman tequilan lisäksi appiukolle Jorgen valitsemaan musiikkia, joka soikin varsin vaikuttavasti. Yritimme vielä illaan päätteeksi perinteiseen cantinaan ilatapalalle, mutta taisimme olla liian myöhään liikkeellä. Lisäksi Zocalon lähistöllä katuja oli kaivettu auki pitkiä pätkiä usean korttelin matkalta, joten senkään vuoksi noilla alueilla ei elämää ollut.

Nyt katseet on jo kohdistettu lähestyvään kesälomaan. Ensi viikko pitäisi vielä jaksaa painaa töitä minimimiehityksellä, ja sen jälkeen helpottaa. Sitten onkin meidän vuoromme suunnata Suomen suveen. Olen oikein ylpeä itsestäni kun olemme jo saaneet hankituksi suurimman osan tuliaisista. Mutta sori vaan kaikki tuliaisia odottavat: taas on tiedossa sitä tavallista Meksiko-krääsää. Kävimme tänään Ciudadelassa tekemässä näitä hankintoja, ja täytyy todeta että helpompi täältä on lahjoja ostaa kuin Suomesta tänne päin. Hinnat on ainakin hieman kohtuullisemmat, ja tarjolla on monenlaista pikkuista värikästä tavaraa, ei ehkä mitään maailmanluokan designia, mutta käytännöllistä ja kaunista. Tequilat pitää vielä jossain vaiheessa käydä ostamassa ja sitten voimmekin jo alkaa pakata laukkuja.

Gustavon ja appiukon maakuntamatka tuntui onnistuneen loistavasti ja matkakuvia katsoessa alkoi pieni paniikki iskeä. Jospa työnantajani päättää, että tuleva vuosi on viimeinen täällä Meksikossa, tulee pieni kiire minunkin päästä tärkeimmät nähtävyydet kiertämään. Olemmekin jo alustavasti suunnitelleet, että Nico voisi ensi vuoden pääsiäisenä lentää Buenos Airesiin lomailemaan, ja sillä aikaa me Gustavon kanssa kiertäisimme Chiapasin, Yucatanin ja Karibian rannikon ne osuudet, mitkä Gustavolta jäi tällä kertaa näkemättä.

Nicolla on nyt koulu virallisestikin loppunut tältä vuodelta. Täällähän on aika lyhyt kesäloma, mutta viimeiset kouluviikot ovat ihan vapaaehtoisia, eikä monikaan kouluun jaksa mennä. Todistuksen saimme vasta viime perjantaina. Opettaja oli pelotellut luokalle jäämisellä pitkin vuotta niin paljon, että Nico tuntui olevan todella onnellinen siitä, että pääsee ensi vuonna kuudennelle luokalle. Olemme yrittäneet hänelle vakuutella, että ei ketään voi jättää luokalle jos pärjää opinnoissa edes kohtuullisesti, enkä yhtään pidä opettajan tavasta käyttää luokalle jäämistä pelottelukeinona. Nico sai virallisesta Meksikon opetussuunnitelman mukaisesta osuudesta keskiarvon 8,4  ja englanninkielisesta osuudesta myös ihan hyvät arvostelut, ei kuitenkaan numeroita. Ihan hyvin panokseen nähden!

Tänään on Sisu-kissamme syntymäpäivä ja vuosia on hänelle kertynyt neljä. Onnittelulaulut olemme päivänsankarille luikauttaneet, mutta suuremmat juhlallisuudet taitaa tälläkin kertaa jäädä kokematta.