Kovasti piti kuluneella viikolla kiirettä. Annie tuli Liverpoolista hieman yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla käymään, ja vieraathan ovat aina tervetulleita. Olen tuntenut Annien ja Johnin syksystä 90 ja näiden kuluneiden vuosien aikana he ovat käyneet meillä pari kertaa Suomessa ja kerran Roomassa ja me Liverpoolissa. Lisäksi olemme tavanneet muutaman kerran Kanarialla, missä alun perin tutustuimmekin. Tällä kertaa John ei lähtenyt mukaan matkalle, vaan suuntasi omien kavereidensa kanssa Ateenaan seuraamaan Liverpoolin peliä Milania vastaan.

Olin etukäteen varoitellut, etten oikein joutaisi lomaa pitämään, kun koko kevään olen ollut varmaankin yhtä paljon lomalla kuin töissä, tai siltä ainakin tuntuu. Niin siinä kuitenkin kävi, että otin lopulta torstain ja perjantain vapaaksi, ja pyörähdimme Acapulcossa. Sitä ennen olimme kiertäneet kaikki perusnähtävyydet, käyneet Don Asadossa syömässä, seuranneet Liverpoolin peliä telkkarista ja viettäneet muuten vain aikaa yhdessä. Acapulcoon ajoimme Taxcon kautta ja majoituimme La Quebradan viereiseen hotelliin, mikä olikin mainio ratkaisu. Hotellin aulabaarista ja ravintolasta näimme kuuluisat kalliosukeltajat yhteensä kolme kertaa. Aurinko paistoi ja oli lämmintä ja hotelli oli lähes tyhjä, joten saimme nauttia uima-altaasta vieressä pauhaavasta merestä ihan omissa oloissamme.

Acapulcosta palattuamme ennätimme vielä Ciudadelaan tuliaisostoksille, Teotihuacanin pyramideille sekä lounaalle WTC:n ylimmissä kerroksissa sijaitsevaan ravintolaan. Nicolla oli lauantaina kaveri yökylässä, joten silloin yritimme pysytellä kotosalla. Se sopikin oikein hyvin, sillä tuhannen kilometrin ajo kahdessa päivässä painoi vielä päälle.