Lauantai 13.10. olikin varsinainen merkkipäivä: yhteistä taivalta nykyisen työnantajan kanssa on kuljettu täydet 10 vuotta. Hieno saavutus, mutta eipä sitä erityisemmin juhlittu. Kun ei noita ihan oikeita hääpäiviäkään jaksa noteerata, niin ei kai sitten tällaisia vähemmän merkittäviä.

Viikonloppu sujuikin ompelun ja mopon osien metsästyksen merkeissä. Minulla on ollut lainassa ompelukone jo pidemmän aikaa. Alun perin tarkoitus oli valmistaa Nicolle Halloween-puku, mutta sen jälkeen olen keksinyt vaikka mitä muutakin ommeltavaa housun polvien paikkauksesta sängyn suojuksiin. Nicohan on Suomen peruskoulussa ommellut koneompelukortin, joten pistin hänet ompelemaan Naruto-pukunsa suoria saumoja, hoitelin itse vaikeammat kohdat. Ihan hieno tuli, jos nimittäin Narutosta jotain ymmärtää, ja pukuhan valmistui reilusti etuajassa.

Lauantaina kävin vielä keskustassa kangaskaupassa, ostin 10 metriä tarjouskangasta 7 eurolla. Kangaskaupassa saattaa mennä hermot, mutta olin vahingosta viisastuneena liikkeellä aikaisin aamulla jolloin suurin osa meksikolaisista vielä nautti aamupalaa. Toisin kuin Suomessa, kankaiden parissa häärivät leikkaajat ovat kaikki miehiä, ovathan pakat raskaita nostaa ja käännellä. Systeemi on muutenkin meksikolaisen hankala. Ensin on löydettävä jostain leikkaaja ja pyydettävä kankaat. Leikkaaja kirjoittaa kuitin, jolla mennään kassalle maksamaan. Ainakin minua palvellut poika laski kuittiin kankaan hinnan kännykällään! Voisivat edes taskulaskimet pojille antaa, tai sitten jättää laskutoimituksen kassan tehtäväksi. Poika-rukka oli tuskin kaksikymppinen ja siinä pakkaa käännellessän vielä tiedusteli, liikunko normaalisitikin kaupungilla ihan yksikseni...se keskustelu loppui lyhyeen. Kankaita ei saa heti mukaan, vaan ensin mennään kassalle maksamaan ja sen jälkeen jonotetaan ja tungeksitaan kankaiden luovutuspisteessä ja yritetään auttaa luovutuspisteen työntekijää löytämään omat ostokset, jotka leikkaajapoika on ehkä ehtinyt ja jaksanut sinne kiikuttaa.

Ompelin runkopatjasänkyihin kissan kynsiltä suojaavat kankaat ja sen jälkeen aloitin saman operaation sohvan kanssa. Siinäpä olikin vähän enemmän tuumailemista ja sovittamista, ihan ei sunnuntai riittänyt työn loppuunsaattamiseksi ja osa saumoistakin meni vinoon, mutta pääasia että viritys vähän hillitsisi Sisun intoa käydä kynsillään sohvaan kiinni. Tavoitteena on saada ompelut valmiiksi viikonloppuun mennessä ennen kuin syksyn ensimmäisille vieraille pedataan yösija siihen sohvaan.

Syksyn viihdepakettikin alkaa olla koossa. Siihen kuuluu vieraiden viihdyttämisen lisäksi useita konsertteja. Yritimme jo alkukuusta saada lippuja The Doorsin raunioille kasatun Riders on the Storm -kokoonpanon keikalle, mutta koko Auditorio oli loppuunmyyty. Lippuluukkujen vieressä hyöri "jälleenmyyjiä", liput olisi irronneet tuplahinnalla, mutta päätimme kerrankin olla tukematta tällaista bisnestä. Pian sen jälkeen Auditorioon järkättiin toinen esiintyminen loppukuuhun ja sinne on nyt liput hankittu. Vain pari päivää sen jälkeen olen lupautunut viemään Buenos Airesin (iso)mummon katsomaan Sabina & Serrat -kaksi kärpästä yhdellä iskulla-duoa. En ole kyseisiin laulajiin tutustunut, mutta tuntuivat olevan mummon mieleen. Samalle päivälle osuva futismatsi Azteca-stadionilla olisi kiinnostanut enemmän, saavat nyt Gustavo ja Orlando mennä sinnä ihan miesporukassa. Suomen mummo ja matkaseuralaisensa puolestaan pääsevät kokemaan paikallisen supersuursuosikin Alejandro Ferándezin esiintymisen. Sokerina pohjalla marraskuun lopulla on tiedossa joka syksyinen  Los Enanitos Verdes. Jeejee! Sin embargo sigo siendo un distraído como cuando era un niño...