Harrilla on viimeiset tunnit käsillä ja olemme yrittäneet pysytellä nämä viimeiset päivät tien päällä. On tämä niin valtava kaupunki ja nähtävää riittää, että aika ei millään tunnu riittävän. Toivottavasti hänelle kuitenkin jää positiivinen kuva tästä reissusta, vaikka ihan kaikkea suunnitelemaamme emme ehtinnetkään hänelle näyttää.

Perjantaina herrat olivat koko päivän kaupungilla, lähinnä Zocalon ympäristössä, ja kävivät suosituksestani syömässä kanttiinissa. Kotiin tulivat iltasella kassit pullollaan ostoksia. Lauantaina olimme suunnitelleet ajavamme Coyoacaniin Harrin käytyä ensin aamulla antropologisessa museossa. Halusin matkalla käydä Zona Rosan artesaanitorilla tutkimassa, löytyykö hopealankaa siskolle korujen raaka-aineeksi. Eipä löytynyt, pelkästään valmiita töitä, mutta kertoivat keskustan korukadulta varmasti löytyvän. Siinä vaiheessa muutimmekin suunnitelmaa ja suuntasimme keskustaan, Harrillakin kun oli vielä mielessä jotain edellisenä päivänä näkemäänsä. Keskustassa auto piti jättää aika kauas ja kävelimme Zocalolle, matkalla hörppäsimme kahvit ja löysimme kovasti kyseltyämme sitä hopealankaakin.

Zocalolla onkin jo komeat joulukoristeet, muistaakseni niitä viriteltiin jo lokakuun alussa kirjamessuilla käydessäni. Suuntasimme Zocalon taakse, missä kadut muistuttavat lähinnä toria, myyjiä ja tavaraa on silmän kantamattomiin. Ruuhka oli paikoitellen aivan käsittämätön, en ole ennen kävellen juuttunut ruuhkaan. Taas tuli ostettua kaikenlaista pientä, tarpeellista ja tarpeetonta.

267551.jpg

267552.jpg

Autolle takaisin kävellessä Alamedan puistossa jäimme vielä ihastelemaan ja kuvaamaan ratsupoliisien ratsuja. Tähän ylimääräiseen keskustassa käyntiin upposikin monta tuntia, eikä siinä vaiheessa enää huvittanut lähteä Coyoacaniin asti. Niinpä ajoimmekin melkein matkan varrella sijaitsevalle hautausmaalle (Panteon Dolores). Ihan sattumalta löysimme hautausmaalta paikallisille suurmiehille ja kuuluisuuksille omistetun alueen, jossa sijaitsee myöskin Diego Riveran hauta ja tuhkat. Kuulimme alueen vartijalta, että suurin osa "haudoista" onkin pelkkiä muistomerkkejä, osassa on tuhkat ja vain yhdessä ruumis.

Tänään lähdimme hyvissä ajoin ajamaan Tepotzotlániin museoon (Museo del Virreynato),  joka sijaitsee vanhassa jesuiittiluostarissa ja johon on kerätty Espanjan valtakauteen sekä itse luostariin liittyvää aineistoa. Samassa yhteydessä on myös kirkko, joka on todella upea. Kylän keskusaukiolla oli juuri käynnissä arpajaiset, joissa arvottiin nuoria miehiä asepalvelukseen. Lavalla arvonnan suoritti pikkuinen poika nostamalla arpapallon ja sen jälkeen huudettiin nimi ja osuiko kohdalle musta vai valkoinen pallo. Seurasimme touhua vähän aikaa, mutta emme päässeet selville kumpi väri tarkoitti vapautusta ja kumpi palvelua. Koko museon kiertämiseen meni pari tuntia, jonka jälkeen kahvikupposet nautittuamme ajoimme takaisin kotiin. Minä hyppäsin kyydistä ja miehet jatkoivat matkaa Chapultepecin linnaan. Sovimme, että kun sen ovat katsastaneet, tulevat hakemaan minut ja Nicon ja käymme vielä kerran Don Asadossa syömässä. Sen jälkeen onkin jo aika ajaa lentokentälle ja heittää hyvästit.