Nyt on nähty ja koettu pääsarjan jalkapallo-ottelu, se sama Aruz-Azul - America, mistä jo aikaisemmin mainitsin. Lippuja olisi saanut oveltakin, lisäksi stadionin läheisyydessä oli tarjolla jälleenmyyntiä. Me olimme ostaneet liput perjantaina ennakkoon Ticketmasterin myyntipisteestä. Samalla reissulla ostimme juuri myyntiin tulleet liput Rasmuksen keikalle 8.10., joten lokakuulle kertyykin normaalia enemmän huvittelua.

Lähdimme stadionin suuntaan hyvissä ajoin, vaikkaa matkaa ei ole kuin neljä asemaa metrolla ja vähän kävelyä molemmissa päissä. Metrossa oli sulassa sovussa kummankin joukkueen kannattajia. Siinä pelipaitoja katsellessani oli valinta selvä: jos vaihtoehdot ovat sini-valkoinen ja sini-keltainen, niin niistä on helppo valita suosikki. Stadionin läheisyydessä kukoisti oheistarvikekauppa ja mikä lähemmäksi pääsimme sitä enemmän oli väkeä joka puolella. Paikalla oli myös monta bussillista poliiseja järjestystä valvomassa. Löysimme oman porttimme ja onnistuimme neuvottelemaan pienen reppumme sisään stadionille väittämällä, että se on minun käsilaukkuni. Reput on nimittäin kielletty, käsilaukut ei. Olimme perillä lähes tunnin etuajassa, mutta emme suinkaan olleet ainoita.

Lippumme osuivat ihan vahingossa suosikikseni valitsemani joukkueen Cruz Azulin eli kotijoukkueen kannattajien puolelle. Katsomossa oli runsaasti lapsiperheitä ja tunnelma oli todella mukava. Vieressämme istui pariskunta, jonka pikkuinen tytär ei ollut vuottakaan vielä täyttänyt, ja hänet oli puettu sini-valkoiseen paitaan. Ikävä kyllä America voitti pelin 2-1, vaikka tuntuikin olleen alakynnessä koko ajan ja peli pyöri enimmäkseen Cruz Azulin hyökkäyspäässä. Taas piti todeta, että sini-keltainen väri takaa Hannu Hanhen tuurin!

Elokuvissa pyörii nyt kiinnostaviä pätkiä. Pohjoismaisella elokuvaviikolla esitetty Äideistä parhain on  tullut kaupalliseen levitykseen mm. Polancon Cinemexiin, ja sen kävimme katsomassa perjantaina koko perheen voimalla. Eilen aamupäivällä kävimme Gustavon kanssa katsoassa yhden perulaisen elokuvan Madeinusa, joka oli kieltämättä hieman erikoinen, eikä niin meidään mieleen. Ensi viikolla joka päivä olisi tarjolla elokuvia, lähinnä muista lattarimaista, joita ei ole laajassa levityksessä. Muutama niistä olisi tarkoitus käydä katsomassa, jaksamisen mukaan.

Hyvinhän sitä iltasin leffassa voi istua nyt, kun liikuntaharrastukset on edelleen jäissä. Kävin katsastamassa yhden vaihtoehtoisen paikan, joka ei vakuuttanut. Paikka oli ihan siisti, mutta ei erityisen hyvin varustettu, eikä heillä ollut antaa tuntiohjelmaa paperilla. Sain katsoa sitä tietokoneen ruudulta (Word-dokumenttina), ja tarjontakin oli aika aneemista. Liittymismaksu siitä huolimatta 500 pesoa eli 35 euroa ja kuukausimaksu 65 €. Ei kiitos, mielummin pidän taukoa.