Zocalo näyttää nyt ainakin ilmasta katsottuna samalta kuin AMLO:n kannattajien pitäessä siellä leiriä. Tällä kertaa teltat on täynnä kirjoja ja tapahtuma kirjamessut. Tänään harmaana aamuna hyödynsin toisten aamu-unisuuden ja köröttelin bussilla keskustaan kirjoihin tutustumaan. Matka sujuikin kymmenessä minuutissa ja olin suurimmaksi osaksi bussin ainoa matkustaja. Keskusta oli vielä puoli yhdeltätoista vasta heräilemässä, monet kaupat olivat kiinni ja jalkakäytävän kuuraus kesken.

Kirjateltoissa ei ollut tungosta. Kiertelin ja katselin kaikessa rauhassa, mutta enpä ostanut kirjan kirjaa. Olen kirjakaupoissakin ihmettellyt ns. tiedekirjojen suurta määrää. Tarjolla on oppaita onnellisuuteen, lasten kasvatukseen, stressin hallintaan ja vaikkapa kirjanpitoon. Varsinaista kaunokirjallisuutta on tarjolla paljon vähemmän, ja sekin suurimmaksi osaksi jonkinlaista sarjatuotantoa (niitä, missä on kaikissa samanlainen kansi). Kaikkein kiinnostavimipia olivat lastenkirjat, kun taas nuorille ei ollut oikein mitään tarjolla. Nicolla onkin vielä lukematta Lemony Snicketin 12-osaisen sarjan Series of Unfortunate Events viisi viimeistä kirjaa, joten uusia ei ihan heti tarvitakaan.

Paluumatkalla piipahdin vielä eräässä taidenäyttelyssä, jonka ohi satuin kävelemään. Päästyäni takaisin kotiin ehdimme seurata hetken Ruotsi-Espanja -matsia, kun pitikin lähteä kauppaan. Tällä hetkellä Wal-Mart on se kauppa, missä mieluiten teemme ostoksemme. Alussa suosimme Chedrauia ja sitten Gigantea, jossa viikolla tulee vieläkin usein käytyä ihan vaan sen takia, että Wal-Martiin pitää ajaa Perifericoa, joka on aina ruuhkainen.

Ehdimme vielä alkuillasta elokuviin ja illan alkaessa hämärtyä takaisin kotiin. Elokuva (hoy y mañana) oli ihan siedettävä. Aikamoisen tehokkaasti hyödynnetty päivä.