Lauantaina otimme takaisin koko syksyn kestäneen laiskotuksen ja retkeilimme niin, että jaloissa tuntuu. Pitkästä aikaa teki mieli lähteä päiväksi kaupungin ulkopuolelle ja kohteeksi valitsimme monien kehuman Tepoztlánin, jonne on reilun tunnin ajomatka Acapulcon suuntaan. Nicolle oli jo edellisenä iltana tehty selväksi, että osallistuminen ei tällä kertaa perustu vapaaehtoisuuteen, vaan mukaan on pakko tulla. Herra yritti vielä aamullakin osoittaa mieltään, mutta lopulta alistui kohtaloonsa.

286151.jpg
jätskibaari

Emme tienneet paikasta oikeastaan mitään, olin vain kuullut että jossain mäen päällä on jokin nähtävyys. Perillä selvisi, että kyseessä on pyramidi, jonne lähdimmekin reippaasti kapuamaan. Onneksi oli lenkkarit jalassa ja vesipullo mukana, emme tosiaankaan arvanneet millainen urakka meitä odotti. Väkeä oli liikkeellä paljon, olihan päivä aurinkoinen ja lämmin. Kivinen polku oli onneksi varjoisa, mutta hiki pukkasi silti pintaan parin kilometrin matkalla. Koko matka oli luonnollisesti nousua, välillä melkeinpä pystysuoraan. Olin ajatellut, etteivät meksikolaiset ole kovinkaan tottuneita luonnossa liikkujia, mutta sitkeästi porukat jaksoivat taivalta tehdä. Joillakin oli lapsi reppuselässä, toisilla jalassa sandaalit ja päällä pyhävaatteet, mutta se ei menoa haitannut. Meihin iski uskon puute useamman kerran, mutta hissukseen matkaa tehden pääsimme lopulta perille huipulle.

286153.jpg

Ei voi muuta kuin ihmetellä, millaiseen paikaan pyramidi on aikojen alussa rakennettu. Rakennustarvikkeita tuskin on helikopterilla perille kuljetettu. Lisäksi ihmettelimme ylhäällä viliseviä hieman kissaa suurempia eläimiä, joita ihmiset ruokkivat kekseillä ja sipseillä. Sanakirjan mukaan kyseessä olisi mäyrä. Nämä olivat täysin kesyjä ja kävivät rohkeasti noutamassa kädestä ruokaa. En tiedä miten tällainen sipsivoittoinen ruokavalio näille eläimille sopii.

Alas tulo olikin jo helppo homma. Vastaantulijoille saattoi huudella "vielä teillä on aika matka jäljellä" ja muita kannustavia kommentteja. Aikaa koko reissuun meni meiltä pari tuntia, tunnin verran ylös ja puolisen tuntia alas. Jalat olivat aivan hyytelöä ja nälkä kurni vatsassa. Suuntasimme suoraan syömään, yllättäen tälläkin kertaa uruaguylaiseen ravintolaan, jollainen siinäkin pikkukylässä oli. Ravintola olikin todella mukava, alhaalla pihalla oli asiakkaiden käytössä jopa uima-allas. Meillä ei ollut mukana uikkareita, ja muutenkin mielummin keskityimme ruokaan, joka olikin erityisen maistuvaa.

286158.jpg

Kiertelimme vielä jonkin aikaa kylällä, Tepoztlán oli oikein viehättävä paikka. Löysimme kaikkea mukavaa ostettavaa, mm. huivin, koristekissan ja värikkään punotun korin Nicolle pyykkikoriksi. Kaikkea muutakin pientä ja sievää oli tarjolla, mutta ostohaluja piti vähän jarrutella, että rahaa jäisi vielä paluumatkan tietulleihinkin. Reissussa meni meillä koko päivä ja paluumatkalla pimeni niin, että Mexicon laaksoon laskeutuessamme allemme levittäyi valtava silmänkantamattomiin ulottuva valomeri .