Aivan omituinen tunne: olen ihan yksin kotona, jopa useamman päivän. Kävin juuri viemässä pojat lentokentälle ja lennän itse perässä vasta torstaina, joten nyt on saatava muutama päivä kulumaan ilman tuttua ja turvallista seuraa. Yritin muistella, koska viimeksi olisin ollut yksin puolikasta päivää pidemmän ajan, ja voi sentään, se taisi olla vuonna 96, jolloin jouduin palaamaan etuajassa lomalta vaihdettuani juuri hieman aikaisemmin työpaikkaa. Eli yli 10 vuotta tätä symbioosia on tehnyt tehtävänsä: en oikein osaa olla yksin, enkä ainakaan nauttia yksinolosta. Mutta yritetään kuitenkin!

Järjestelmällisenä ihmisenä olen jo suunnitellut alustavaa ohjelmaa tuleville päiville. Tänään yritän pysytellä hereillä siihen asti, että formulat starttaavat. Ehkäpä alkuillasta käyn vielä Santa Fén kaupoissa katsomassa löytyisikö mitään ostettavaa euron korkealla kurssilla. Huomenna lähden aikaisin ennen paikallisia liikkeelle keskustaan ja käyn Franz Mayer -museossa katsastamassa kehutut suomalaisnäyttelyt (Marimekko, Fiskars Village). Sen jälkeen käyn Ciudadelasta ostamassa viimeiset tuliaiset ja kävelen sieltä kotiin. Näin voin tutustua Paseo de la Reforman taidetarjontaan, autolla ajaessa kun ei kovin tarkaan voi näytteillä olevia töitä tarkastella.  Jossain vaiheessa viikolla yritän päästä Zócalolla olevaan Museo Nómadaan katsomaan Ashes and Snow -näyttelyä, jonne ainakin viikonloppuisin keskimääräinen jonotusaika on pari tuntia. Toivon, että viikolla pääsisi vähän helpommalla, muuten se jää kyllä kokonaan näkemättä

Lentokentälle on torstaina lähdettävä hyvissä ajoin. Copa taitaa jo olla kuuluisa ylibuukatuista lennoistaan, kuinka usein mekin olemme jääneet Panamaan odottamaan seuraavaa lentoa kohtuullisilla vahingonkorvauksilla. Nyt ei korvauksetkaan enää jaksa kiinnostaa, tärkeintä olisi päästä perille alkuperäisessä aikataulussa. Jätimme lähdön vähän liian myöhäiseen, vaikka olimmekin kentällä melkein kaksi tuntia ennen lähtöä. Uusi kakkosterminaali ei tunnu vielä toimivan kovinkaan kehuttavasti, esim. sinne päästäkseen piti heittää U-käännös vilkkaalla monikasitaisella tiellä. Copan tiskillä selvisi, että lento on taas kerran ylibuukattu, eikä viimeisinä lähtöselvitykseen tulleille enää ollut paikkoja tarjolla. Joitakin vapaaehtoisia saivat houkuteltua jäämään, joten lopulta Gustavolle ja Nicolle löytyi kuin löytyikin paikat, muuten lähtö olisi siirtynyt maanantaille. Siinä ei enää voucheritkaan lohduta. Tämäkin reissu tehdään osittain vouchereilla, ja kuinka vaikeaa olikaan löytää mieluisaa kohdetta: emme keksineet mitään muutakaan kuin vanhan hyvän Buenos Airesin yhdistettynä Montevideoon.