Onpa kiva olla taas kotona! Palasimme Kuuban-reisultamme viime yönä puolilta öin ja nyt vain nautimme olostamme. Kaikkein tyytyväisimmältä vaikuttaa Sisu, joka odottikin meitä hissin ovella eikä pökkimiselle meinannut yöllä loppua tulla. Jatkoi vielä kääntämistä ja vääntämistä sängyssä ja tälläsi tietenkin itsensä väliimme nukkumaan. Koneellakin ollessani on herra keksinyt ihan pokkana heittäytyä monitorin eteen nukkumaan.

Paluu Mexicoon sujui tavalliseen tapaan: heti aluksi lentokentällä oli taas tappelu taksien kanssa lähellä. Tällä kertaa vaadimme saada maksaa kalliimman hinnan, sillä siitä on aikaisemmin tullut kuskien kanssa lähes poikkeuksetta sanomista. Maksu kun maksetaan etukäteen ja rahastusta hoitavat tyttöset eivät ilmeisesti tunne osoitteita kovinkaan hyvin, vaan kuvittelevat meidän olevan matkalla Polancon hotelleille, jotka kuuluvat edelliseen vyöhykkeeseen. Vaikka kuinka kuskille selittää, että ei voi olla meidän syy, mikäli maksu on peritty väärin, on heillä eri näkemys asiasta ja koko matka menee kätevästi aiheesta kiistellessä. Tällä kertaa alkoi hermostuttaa taksien jonotussysteemi. Jonossa pitää koko ajan kulkea eteenpäin sitä mukaa, kun se etenee. Kun autoja sitten pysähtyykin useampi peräkkäin ja se meille osuva auto on jonossa kuudentena, pitääkin lähteä laukkaamaan taaksepäin autolle asti, kun juuri aikaisemmin jonoa ohjaava heppu on meidät komentanut kävelemään jonossa eteenpäin. Kaikkien laukkujen kanssa edestakaisin sahaaminen keskellä yötä koko päivän matkustuksen jälkeen otti luonnollisesti päähän, mutta ketäpä meidän valitukset olisi kiinnostaneet.

Olemme tänään ehtineet jo käydä ruokakaupassa aamutuimaan ja pyykit pyörivät koneessa. Nicolla on työn alla Egyptistä kertova kirja, joka pitäisi saada tänään valmiiksi. Näin nopeasti olemme palanneet arkeen.

Matkasta yritän saada erikseen juttua aikaiseksi. Kaikki meni hyvin ja oli ihan kivaa, mutta mitään Kuuba-kuumetta ei meihin tarttunut. Tulipa käytyä.