Se on sitten äitienpäivä mennyt ohi ihan yhtä huomaamatta kuin vappukin. Siis ne molemmat äitienpäivät, meksikolainen toukokuun viides viikonpäivästä riippumatta juhlittava, sekä suomalainen. Omaa äitiäni onnittelin puhelinsoitolla, mutta itse en suurempien juhlallisuuksien kohteeksi päässyt, mikä hyvin kuvastaa jo vuosia jatkunutta lähinnä itse sanelemaani linjaa. Nico oli askarrellut koulussa tekokukkia, jotka kaivoi jostain piilosta esiin lauantaina kun kyselin, aikooko hän edes onnitella äitiään. Gustavo kävi kaupungilla, mutta vastoin eräitä arveluja hän ei suinkaan lähtenyt reissuun yksin voidakseen ostaa lahjan lapsensa äidille, vaan ostaakseen itselleen uuden iPodin. Ja vielä äitienpäivänä!

Viime aikoina viikonloppujen suurin ilomme onkin ollut komeroiden ja muiden nurkkien siivous. Voisi luulla, että kun näinkin usein muuttaa, ei kovin paljoa ylimääräistä pääse kertymään, mutta vielä mitä. Suoraan roskiin menevää roinaa on jo kerätty useampi kassi. Roskakuskit kyllä ottavat talteen kaiken, mistä saattaa olla heille iloa tai hyötyä. Nicon vanhoja vaatteita ja leluja on annettu talkkareillemme, takuulla menee tarpeeseen. Kerran viikossa käyvälle siivoojalle on kerätty kaikkea muuta Nicon vanhoista kouluvihoista alkaen, kaikki kelpaa.

Jo monena viikonloppuna on ajatuksena ollut käydä edes leffassa, mutta kummasti aina hautaudumme kotiin kukin omiin puuhiimme. Nico on tyytyväinen tietokoneen, X-Boxin ja sähkökitaran parissa, me Gustavon kanssa viihdymme mekin tietokoneilla siivouspuuhien lomassa. Revipä siitä sitten postauksia blogiin...